Archive for lokakuu, 2006

Mobiiliopiskelua ilman kännykkää

Mobiilit oppimisympäristöt -kurssimme Moodle-alustalla on foorumi, jossa kukin kurssilainen ideoi omaa mobiiloihankettaan. Kehittely suljetussa ympäristössä on ihan paikallaan. Ajattelin kuitenkin poimia sieltä yhden ideointiketjun tänne blogiin.

Anne kirjoitti ”… en voi lähteä siitä oletuksesta, että ryhmälläni on teknisiä välineitä ja koululla niitä ei ole. Silti mielestäni m-pedagogiikalla voidaan toteuttaa…” Tämä on aivan totta. Ainakaan yleissivistävän koulutuksen puolella ei voida laskea sen varaan, että käytettävissä olisi riittävästi kännyköitä. Ja vaikka olisi kännyköitäkin, niin kuka maksaisi yhteydet.

Mutta menenpä varsinaiseen artikkeliasiaan, joka on mielessäni: Jos unohdetaan kaikki kännykät ja hienot tekniset vempaimet, niin millaista voisi olla hyvä mobiilioppiminen?

Mietin omia opiskelukokemuksiani. Milloin ja millä tavoin olen tuntenut todella oppineeni jotain mobiilissa tilanteessa? Tuli mieleen kolme tilannetta:

1.  Oikea elävä ohjaaja
Mikäs sen parempaa olisi kuin oma henkilökohtainen valmentaja, joka opastaisi juurin oikeassa tilanteessa. Lievempi versio voisi olla vaikka junamatkakeskustelu alan asiantuntijan kanssa.  Koko oppimistilanne on aitoa vuorovaikutusta. Menetelmä on myös joustava ja mukautuva. Haittapuolena ja laajemman hyödyntämisen esteenä on tietysti kalleus. Eikä omia ohjaajia edes riittäisi jokaiselle.

2. Kirja
Tämähän on se peristeinteinen ja kaikille tuttu mobiili menetelmä. Reissussa ollessa luetaan kirjaa, monistetta tai vastaavaa. Menetelmä on joustava, oppimista voi jaksottaa tilanteesn mukaan opittua voi helposti kerrata ja syventää. Ei tarvita mitään lisävälineitä, kunhan valoa on jonkin verran. Puutteitakin kirja-menetelmässä on. Sitä ei voi hyödyntää ihan kakissa mobiilitilanteissa, esimerkiksi autoa ajaessa. Vuorovaikutukseen liittyvä palautekanavakin puuttuu.

3. Radio
Radio on edelleen oikein hyvä opiskeluväline. Ohjelmatarjonta vain valitettavasti on nykyisin kovin viihdepanoitteista. Onneksi Ylellä on vielä kunnon puhekanaviakin. Radiota voi kuunnella monenlaisissa mobiileissa tilanteissa. Hankaluutena on se, että radio-ohjelmat ovat etukäteen ajastettuja. Ohjelmat tulevat tiettyyn aikaan ja nauhoittaminen on aika suuritöistä. Myös radiossa paluukanava on puutteellinen.

Mitähän näistä kokoaisi yhteen? Asiantuntijan ohjaus (vaikka yksisuuntaisena), mahdollisuus valita itselle sopiva opiskeluaika, mahdollisuus jaksotella, mahdollisuus käyttää joustavasti erilaisissa mobiileissa tilanteissa. Vuorovaikutustakin tarvitaan, mutta ehkä riittäisi ”viivästetty” palautekanava: mobiilissa tilanteessa tehdään muistiinpanoja ja palataan niihin myöhemmin.

Johdatteleva kysymys: mikä olisi ihanteellinen väline tähän edellä kuvattuun mobiiliopiskeluun…?

Mainokset

Comments (6)

Sitä mmmm-pedagogiikkaa!!

Kiitos!Pertti muistutti tärkeästä asiasta, siis ota kantaa.

Pertti: Täytyisihän meidän Pasin toimeksiannon perusteella pohdiskella mobiilioppimisen pedagoogista puolta. Onhan tässä vielä aikaa, ennenkuin seuraavan kerran tavataan. Mobiililaitteet voivat palvella esimerkiksi seuraavissa pedagogisissa asioissa: Ohjauksen tehostaminen, etäohjausmahdollisuudet paranevat, oppimistehtävien anto, reflektio, oppimisprosessiin sitouttaminen, verkkoaineistostosta tiedottaminen, portfolion laadinnan tehostuminen jne.

Siis mitä muuta vielä ja mitä noista irtoaa?

Comments (16)

Avoimet ja autenttiset

Puhuttiin Heinolassa autenttisista oppimisympäristöistä ja miten mobiili toimii juuri niissä. Toinen käsite, joka on hyvin lähellä, on avoimet oppimisympäristöt. Teemu Leinonen oli äskettäin pitämässä esitelmää sillä kuuluisalla laivaristeilyllä, missä melkein KAIKKI olivat. [Lisäys: Teemu puhui avoimista verkko ympäristöistä, ks. eka kommentti.] No meille, jotka emme sinne päässeet, on sentään nähtävillä luentojen kalvopohjat verkossa. Mitä ajatuksia verkosta avoimena ympäristönä heräsi teille, jotka luentoa kuuntelitte? Mitä kalvopohjien kautta?

Comments (9)

Verkkokeskustelun estot

Edellisen viestin kommenttikeskustelussa on käyty kiinnostavaa ja tärkeää ajatustenvaihtoa verkkokeskustelukulttuurista ja sen ohuudesta. Siirtyminen puheista kirjoitettuun sanaan on monelle suuri. Tätä voi osaltaan korvata käyttämällä ääntä ja kuvaa. Mutta kuvitelkaa nyt, jos tämäkin blogi olisi vain äänitiedostoina. Niistä on hankalaa poimia lainauksia tai hahmottaa kokonaisuuksia. Tietynlainen asioiden kehittely ja jakaminen edistyy parhaiten kirjoittamalla. Olisi tuettava luonnostelevaa kirjoittamista, puheenomaista tekstijuttelua. Siinä tekstiviesti on ollut hyvä kouluttaja. Mutta siihen ei sovi pysähtyä. Jotta pääsisi syvemmälle ja ymmärrys kasvaisi, on päästävä ilmaisun sisältöihin, ei pelkkään ilmaisun välineeseen. Aki toi esiin tärkeän asian: tähän keskustelukulttuuriin pitäisi kasvaa jo perusasteelle ja opetussuunnitelmien mukaan niin myös pitäisi tapahtua. Mutta karu arki ei aina tue tällaista. Verkon ikävät puolet lukitsevat atk-luokkien ovet ja pakottavat käyttämään voimakkaita suodatuksia.

Verkkokeskustelua voi oppia. Tässäkin on sitä todistettu. Tärkeitä taitoja ovat ne, joita esimerkiksi edellisen viestin kommenttikeskustelu todisti:

  • tartu siihen, mitä toinen sanoi
  • kysy ja vastaa
  • ole ystävällinen, kohtelias, persoonallinen

Ei siis mitään kummallisia taitoja. Kuuntelemista ja osallistumista. Kynnys avoimeen verkkoon siirtymisessä on, mutta kun keskustelu alkaa ihmemään, kynnys madaltuu. Innostava ja kannustava opettaja/ohjaaja voi johdattaa matkalle, mutta tilaa pitää antaa oppijoiden omalle äänelle (tässä kohdassa dialogipedagogiikalla on paljon annettavaa).

Comments (3)

Kun sana käy mielen rantakallioon

Tänään (hmm… no eilen) on tullut pohdituksi sanaa. Sana on kaiken opettamisen – .sellaisenkin – keskeinen väline, välittäjä. Mitä rajatumpi tila on sanoille, ääriesimerkkinä 160 merkkiä välilyönteineen, sitä merkittävämmäksi käy se, mitä sanoja valitaan. Ja se, ymmärtääkö sanojen valitsija kohteen ymmärrystä. Niinkuin Aki tiivisti Jyrin laivaseminaariviestin, edessämme ovat haastavina edelleen ”vuorovaikutus verkossa ja opiskelijan ymmärrykseen vaikuttamisen vaikeus.”

Hyvin hatarasti olen tämän ajatuksen äärellä ymmärtävinäni, että juuri oikeiden sanojen löytämisessä on arvokasta ottaa oppijat mukaan tuottamaan verkko/mobiiliääntä. Ääni ja kuva toimivat yhdessä. Sanan merkitykset voivat rikastua kuvien avulla ja kuvasanoilla. Jos olet huomannut, minä kirjoitan paljon kuvasanoja. Olen tehnyt aina niin (kasvanut yksikseen vilkkaan mielikuvituksen, luonnon ja koiran kanssa). Verkossa kohtuudella viljelty kuvasanakieli (ei liian sisäpiirinen jos tarkoitettu laajemmalle) luo tunnelmaa ja keventää vaikean lähestymistä. Suomen kieli on niin kaunis ja mainio. Vaikka et viljelisi kuvasanoja, sanakuvia, ymmärrät niitä. Pieniä sanan aurinkoja ja sanan tähtituiketta. Suomi on runoa.

Kuulin kerran radiosta (kuuntelen paljon, tv on paitsiossa ettei tule liikaa sähköä päähän), että suomessa jätetään usein verbit pois, koska se ei haittaa ymmärrystä ja lyhentää kieltä. Siinä verrattiin suomea ruotsiin. Tutkija oli tutkinut jääkiekkoselostuksia. Katso omia Power Pointteja. Kiinnostavaa. Verkkoilmaisu on tiivistä, mutta jos se on tiivistä ilman elävyyttä, värejä ja tunnelmia, niin kukaan ei jaksa sitä lukea. Hieman viiniä ja fasaaneja joukkoon. Tämä kannattaa ehkä muistaa, kun kirjoittaa verkkoon venttiilisäätöjä. Sanahuumorin jekkukukkasia vaikka loppukevennykseksi. Tulee hyvä tunnelma.

Comments (10)

Kuvaoppimista

Pertti – Perjantain aamukysymys:
Opiskelijat voisivat kännykän avulla ottamillaan digikuvilla tuoda työssäoppimiskokemuksia esille. Pitäisi olla järjestelmä, johon kuvat lähetetään ja opiskelija voisi helposti työstää näistä oman tuotoksen. Mitä työkaluja ehdotat homman hoitamiseen.

Anne:
No ensimmäisenä tulee mieleen, että opiskelija vain kerää kuvat puhelimeen, siirtää ne koneelleen ja heti sen jälkeen laittaa niistä aikajärjestyksessä PowerPoint-esityksen lisäteksteineen. Sitten toinen hyvin näppärä juttu on tuo kuvabloggaaminen ja siihen löytyy jo paljon palveluita. Vaatii kuitenkin opiskelijalta rahaa, sillä kuvansiirto maksaa.

Comments (1)

Blogikamera… webbipuhelin… feediradio…

Jäähyväiset rakkaalle Nokia 3110:lle 😦 ja mobiilikiljahdus, millaisia puhelimia tekevätkään. Tällä uudella voi kaikkien webbi3G-herkkujen lisäksi bloggailla ihan suoraan valokuvanäpäyksestä kuvablogiin ja tekstit mukaan. Helppoa, nopeaa näppärää NAM 🙂 . Ei nyt ihan viiniä ja fasaania, mutta tosi herkullista. Vaan kuten Aki tuossa alla raportoi, vielä on matkaa, että jokamiehellä a) kapulat on sellaisia, että niitä pystyy käyttämään helposti, b) että on kaikki tarvittavat vimpstaakit ja että c) viestit ylittävät rajoittimet ja muurit. Aah, pitäisi malttaa käydä nukkumaan. On muuten älyhieno kännykkä-tutuksi-oppimisaihio-simulaatio Sony Ericssonilla! Ja käyttöliittymä on simppeli, hallintapainikkeet näppärät… (vähän intona!)

Comments (3)

Older Posts »