Mitä mobiili voi olla?

Viesti laivaseminaarista tänään klo 17:44: Jos tarkkaan katsot kuvaa, niin näet, että tiimimme muut jäsenet täällä istuvat kuuntelemassa innokkaasti Koulutuksen rahoitus -luentoa klo 17.30…

Mobiili voi olla esimerkiksi sitä, että tiimin jäsenet pitävät yhteyttä paikasta riippumatta. Nykyisillä välineillä liikkuu muukin kuin pelkät sanat. Kuva välittää tunnelmia ja on usein hyvin informatiivinen. Mietimme Heinolassa erilaisia sovelluksia työssä oppimiseen. Valokuva voi sisältää vaikka kysymyksen: mitenkäs tämä tulkitaan tai miten teen tähän säädön. Homman ydin ei ole kuitenkaan hienoissa laitteissa, vaan siinä, miten olemassa olevilla laitteilla ja ryhmän osaamisella saadaan aikaan pedagogisesti mielekkäitä oppimistilanteita. Siinä haastetta… ehkä laivaseminaarilla ryhmämme edustavimmat kehittävätkin tänään Loistavia Ratkaisuja.

Tuo ylläoleva kuva ja viesti toivat mieleeni myös sen, mitä puhuttiin Heinolassa tunteiden roolista (tässä kunnostautui toinen A-luokan jäsen). Se keskustelu jäi oikeastaan vasta alkuasetelmiin ja varmaan siihen vielä palataan. Oppija on usein aika yksin siinä vaiheessa, kun oppimisprosessi on kiivain (sitähän se ei ole yleensä luokkahuoneessa vaan opetustilanteen jälkeen).

Minä itsekin mietin tänään näitä tiimiblogi+wiki-sivuja laitellessani, että onkohan tämä nyt taas sitä samaa tuuleen huutamista, kuin melkein kaikki kokeiluni. En tarkoita, etteikö vastinetta olisi jollain aikavälillä, vaan sitä, että se mahdollisen palautteen saamiseen menevä aika on kuolettavan pitkä ja ehtii moneen kertaan miettiä, että onko ajatuksillani ja tekemisilläni kenellekään mitään merkitystä. Mobiiliviestintä voi lieventää tätä oppimisen tuskaa. Muutama sana (tai kuva tai muu viesti) kohottaa heti. Että jes! Tärkeää siis, että palaute saavuttaa tuskan hetkellä ja että se jotenkin avaa uutta näkymää pienellä kannustuksella, huumorilla, virtuaalihymyllä. Tunteet avaavat ja sulkevat oppimisen vyöhykkeitä ihmismielessä.

Ja toinen mobiiliin oppimiseen liittyvä ajatuksen alku on aika. Samaan aikaan, kun Jari otti yllä olevan kuvan laivalla, minä täydensin kesän viime säteiden valottamilla kuvilla virtuaalista kuvakellariani ja juttelin ystäväni kanssa Heinolan koulutuksesta. Oppiminen ei ole irrallaan ajasta ja paikasta. En ole koskaan innostunut eLearning-määritelmän siitä osasta, jossa puhutaan ajasta ja paikasta riippumattomasta… minä en opi juuri mitään kiviseinien sisällä. Oman oppimiseni avain on maisema. Maisema silmissä ja maisema mielessä. Ja hyvin tärkeää myös liikkuminen maisemassa. Ilman uimaretkiä olisin tuskin oivaltanut blogien opetuskäyttöä. Siis myöskin paikka on asia, jota pitää tarkemmin miettiä, kun kehittelemme m-pedagogiikkaa.

Advertisements

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: