Luokkahuoneen seinien moukaroimisesta

Verkko-opiskelu voi edistää oppimista monin tavoin: opiskella saa omaan tahtiin ja omassa rauhassa, silloin kuin itselle sopii. Työskentelyrauhaa perinteisillä lukiotunneilla voi olla välillä vaikea saada, mutta verkkomateriaalin tutustuessa kaikki häiriöt voi karsia pois. Verkko-opiskelu asettaa myöskin haasteita, ainakin iselleni perinteisistä kirjoista ja pulpetista luopuminen, ja uuteen tyyliin totuttelu, on hankalaa. Kynnys lähteä kirjoittamaan tehtäviä blogiin tuntuu ainakin aluksi korkeammalta kuin kirjoitella vihkoon vastauksia, mutta kaikkeen kai tottuu.

Näin kirjoitti 18-vuotias opiskelijani pedagogisella kurssilla blogiinsa (ei julkinen, kurssilaisten blogisivulla jokunen julkinenkin). Alku vaatii tukea, selkiyttämistä, pedagogiikkaa ja sitä, mistä Pasi puhui Heinolassa eli kunnollinen struktuuri, opiskelun polku, joka ei jätä pulaan ja anna eksyä. (By the way: Monien omien TOSI huonojen etäopiskelukokemusten innostamana tein yhdellä opintojaksolla verkkoportfolion aiheesta tilakokemus verkkoympäristöissä vuodelta 2002 eli ota huomioon, jos satut kurkkaamaan.)

Toisaalta ikkunoiden piikkaaminen luokan seiniin ei saa olla liian yksitotista puuhaa ja liiaksi sääntöjen mukaan tapahtuvaa. Pitää myös uskaltaa kokeilla tehdä ikkunoita odottamattomiin paikkoihin, kattoon tai lattiaan tai vaikka pulpetin kanteen. Kaikki ei vie perille, mutta niistä umpikujaikkunoistakin oppii. Itse opin kirjoittamaan verkkokäsikirjoituksia pudottuani yli kymmenen kertaa verkkokurssilta. Ja löytyihän sitten oivallisiakin kokemuksia, oikein tähti-ikkunoita.

Asenne on näissä uusissa viritelmissä tärkeää. Minä olen iloinen noiden kokeilukurssilaisteni asenteesta… että kai sitä kaikkeen tottuu. Voi jopa innostua. Alla kokeilukurssin kartta (ja oppimateriaalimme löytyy tietenkin wikistä, kuinkas muuten).

Advertisements

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: