Verkkokeskustelun estot

Edellisen viestin kommenttikeskustelussa on käyty kiinnostavaa ja tärkeää ajatustenvaihtoa verkkokeskustelukulttuurista ja sen ohuudesta. Siirtyminen puheista kirjoitettuun sanaan on monelle suuri. Tätä voi osaltaan korvata käyttämällä ääntä ja kuvaa. Mutta kuvitelkaa nyt, jos tämäkin blogi olisi vain äänitiedostoina. Niistä on hankalaa poimia lainauksia tai hahmottaa kokonaisuuksia. Tietynlainen asioiden kehittely ja jakaminen edistyy parhaiten kirjoittamalla. Olisi tuettava luonnostelevaa kirjoittamista, puheenomaista tekstijuttelua. Siinä tekstiviesti on ollut hyvä kouluttaja. Mutta siihen ei sovi pysähtyä. Jotta pääsisi syvemmälle ja ymmärrys kasvaisi, on päästävä ilmaisun sisältöihin, ei pelkkään ilmaisun välineeseen. Aki toi esiin tärkeän asian: tähän keskustelukulttuuriin pitäisi kasvaa jo perusasteelle ja opetussuunnitelmien mukaan niin myös pitäisi tapahtua. Mutta karu arki ei aina tue tällaista. Verkon ikävät puolet lukitsevat atk-luokkien ovet ja pakottavat käyttämään voimakkaita suodatuksia.

Verkkokeskustelua voi oppia. Tässäkin on sitä todistettu. Tärkeitä taitoja ovat ne, joita esimerkiksi edellisen viestin kommenttikeskustelu todisti:

  • tartu siihen, mitä toinen sanoi
  • kysy ja vastaa
  • ole ystävällinen, kohtelias, persoonallinen

Ei siis mitään kummallisia taitoja. Kuuntelemista ja osallistumista. Kynnys avoimeen verkkoon siirtymisessä on, mutta kun keskustelu alkaa ihmemään, kynnys madaltuu. Innostava ja kannustava opettaja/ohjaaja voi johdattaa matkalle, mutta tilaa pitää antaa oppijoiden omalle äänelle (tässä kohdassa dialogipedagogiikalla on paljon annettavaa).

Advertisements

3 kommenttia

  1. Jari said

    Anne toi hyvin esille tekstimuotoisen verkkokeskustelun ”molempien puolien” reunaehdot.

    Normaalisti puhumalla esitettyjen ajatusten ilmaiseminen kirjoittamalla voi olla vaikeaa. Näissä keskusteluissa on viitattu esimerkiksi ammatti-ihmisten hiljaiseen tietoon tai vastaavaan. Tuli mieleen myös maahanmuuttajataustaiset opiskelijat, joille sekä suomen kielen kirjoittaminen että lukeminen voivat tuottaa vaikeuksia. Puhuminen ja kuullun ymmärtäminen sujuvat vähän paremmin. Muitakin, jotka oppivat paremmin kuuntelemalla ja puhumalla, varmaan on. Siinäpä haastetta myö mobiilipedagogiikalle: miten huomioida erilaiset oppijat ja oppimistyylit!

    Itse koen edustavani taas toista äärilaitaa. Olen monivuotisissa (jatkuvat edelleen…) ”perinteisissä” opinnoissani oppinut aika vahvasti tyylin, jossa on sitä parempi, mitä tiiviimmin ja kuitenkin kaikki mahdolliset asianhaarat tyhjentävästi huomioiden asiansa esittää. Ja mielellään niin, että muilla ei siihen ole huomauttamista tai kommentoimista… No, kyllähän nykyään kannustetaan keskustelevampaan otteeseen yliopistossakin, mutta on se vaan vaikea oppia siitä ulos, miten aikanaan oppi kirjoittamaan.

    Dialogisen oppimisen Diana-mallin periaatteet ovat todellakin hyviä, kunhan niitä oppisi käyttämään. Pois oppiminen on tuskallista.

    Diana-mallista lisää: http://openetti.aokk.hamk.fi/diana/DIANAmalli.htm

  2. Anne said

    Huomio: Diana-malli on yksi suomalainen (Helena Aarnio & Jouni Enqvist) pedagoginen malli, jonka taustalla on dialogipedagogiikka. Dialogipedagogiikka ottaa kantaa valtasuhteisiin oppimistapahtumassa ja siihen, miten/kenen ääni pääsee kuuluville.

  3. Pertti said

    Muistan sen ajan, kun graaffista käyttöliittymää ei vielä ollut. Tietokoneen MS-DOS käyttöjärjestelmällä ja näppäinyhdistelmillä täytyi tulla toimeen. Tietokoniden asiantuntijat eivät arvostaneet graaffista käyttöliittymää, se vie muistiakin niin paljon jne. He olivat tottuneet käyttämään tietokonetta näppäinyhdistelmillä ja vanhan tavan hylkääminen koettiin jopa ammattitaidosta luopumisena.
    Kirjoitettu teksi on edelleen voimissaan ja on hyvin tärkeä ajatusten ilmaisijana esim. kirjallisuus, kirjat yms. Heti tuli mieleen, ovatko kirjat avoimia materiaaleja. Kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole vara ostaa oppikirjoja, ei niitä saa kirjastostakaan.
    Nyt meillä on paljon erilaisia mahdollisuuksia tehdä kouluista ja oppilaitoksista avoimia. Mistä päästä olisi järkevä aloittaa? Onko hyviä ehdotuksia?

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: