Avoimet ja autenttiset

Puhuttiin Heinolassa autenttisista oppimisympäristöistä ja miten mobiili toimii juuri niissä. Toinen käsite, joka on hyvin lähellä, on avoimet oppimisympäristöt. Teemu Leinonen oli äskettäin pitämässä esitelmää sillä kuuluisalla laivaristeilyllä, missä melkein KAIKKI olivat. [Lisäys: Teemu puhui avoimista verkko ympäristöistä, ks. eka kommentti.] No meille, jotka emme sinne päässeet, on sentään nähtävillä luentojen kalvopohjat verkossa. Mitä ajatuksia verkosta avoimena ympäristönä heräsi teille, jotka luentoa kuuntelitte? Mitä kalvopohjien kautta?

Mainokset

9 kommenttia

  1. Kiitos, että bloggasit LeMill palveluun laittamani esitykseni kalvot. Juuri näin olemme toivoneet LeMilliä käytettävän. Tämä on meille LeMillin kehittäjille tällainen ”proof of concept” 🙂

    Yksi tarkennus. Tietoisesti puhun ”avoimista *verkko*ympäristöistä” – en ”avoimista oppimisympäristöistä”. Tällä tavalla käsitteeni sisään mahtuu monenlaista verkkopalvelua, jotka eivät ole välttämättä suunniteltu opetus / oppimistarkoituksiin mutta voidaan käyttää myös siinä.

    Vielä varsinaiseen bloginne teemaan liittyen vinkkaan tutkimusryhmämme toisen projektin jota kannattanee vilkaista MobilED projektissa tutkimme kehittämämme mobiili-wikiä ja sen käyttöä opetuksessa ja vähän muussakin. Olisiko teillä muuten kiinnostusta suunnitella joku hyvä opetuskokeilu ja testata MobilED-palvelua yhdessä opiskelijoittenne ja meidän kanssa? Haluamme testata tätä myös Suomessa mutta emme ole vielä sopineet kouluista / oppilaitoksista joissa pilotointi tapahtuu.

  2. Pertti said

    Eritäin kiinnostava luento. Jossain määrin koulut ovat Teemun visioinnin suuntaan menneetkin. Koulua ja oppilaitoksia varmasti tulevaisuudessakin tarvitaan, mutta minkälaisia kouluja?
    Koulujen verkkoympäristöt ovat suljettuja oppimisympäristöjä, materiaalit ja kurssit ovat paketoituja, valinnaisilla opinnoilla ei edelleenkään voida kovin paljon yksilökohtaistaa oppimista, Eri oppilaitokset ja koulumuodot kehittelevät samoja asioita, hukataan tarpeettomasti voimavaroja, tarvittasisiin yhteistyötä ja työnjakoa.
    Luennon pohjalta olisi paljon kysyttävää. Tässä muutamia kysymyksiä
    Mitä tarkoittaa suljettu materiaali (suljetun materiaalin määritelmä, mihin raja vedetään)? Mitä tarkoittaa uutissyötteet (CRSS ja Atom)?
    Mitä tarkoittaa aggregaattorit ja sosiaaliset kirjamerkit?

  3. Anne said

    Heips,
    kahteen viimeiseen kysymykseen lyhyesti (tätä Aki kysyi jo aiemmin) löydät vastauksen laatimaltani pieneltä opastussivulta. RSS feed (Atom kuuluu samaan, vähän koodivivahde-eroja, RSS:ää on myös 1 ja 2) näkyy tässäkin blogissa siellä täällä ja se tarkoittaa sitä, että voi tilata lukijaohjelmaan (aggregator) syötteen ja saat sen koneellesi ilman varsinaisella sivulla käyntiä.

    Lukijaohjelmista osa on kiinteästi kytkeytyneenä selaimeen (kaikki uudet selaimet), lukijaohjelma voi toimia sähköpostin osana tai se voi olla verkossa (esim google reader) tai erillisenä ohjelmana koneella (esim. työpöytäohjelma, jolloin saat uusimmat otsikot suoraan työpöydällesi tai pieneen ponnahdusruutuun ja lukijaohjelmia voi myös löytyä verkkoympäristöihin upotettuna, myös Moodlessa on tällainen mahdollisuus). Tämänkin blogin kylkeen voi tilata otsikot vaikka toisen blogin uusimmista jutuista RSS-syötteen avulla ja esim. nuo tuoreet linkkivinkit tulevat sillä tavalla sosiaalisista kirjanmerkeistämme 😉 voin demota tätä kun tapaamme, saattoi mennä vähän yli hilseen eka kertaa kuultuna.

    Homman juju on siinä, että näin lukija voi säätää, mitä lukee. Näin voit siis valokoida kiinnostavimmat kohteet verkon loputtomasta tarjonnasta ja pysyt aina kärryillä.

    Minä seuraan esim. tätä blogia RSS:n avulla. Samoin seuraan opiskelijoitteni portfolioblogeja. Näen heti koneeltani, jos on tullut jotain uutta.

  4. Anne said

    Niin sitten siitä, miten blogit verkottuvat keskenään: paitsi että blogin pitäjä itse linkittää juttuunsa toisten tekemisiä, niin hän myös näkee ketkä linkittävät häneen ja näin hän voi käydä katsomassa, mitä muut ovat hänen jutuistaan sanoneet. Tämä toimii monilla menetelmillä. Tässä meidän järjestelmässämme, WorPressissä, on esimerkiksi sisällä tällainen palvelu, sitten on sellaisia palveluita, johon voi laittaa oman bloginsa seurantaan (esim. Technorati ja WhoLinksToMe).

    Myös kävijälaskureitten kautta pääsee katsomaan, miltä sivulta omaan blogiin on tultu ja tämä merkitsee yleensä sitä, että sivu on linkitetty tuolle sivulle. Bloggaamisen kulttuurin ydintä on alustä lähtien ollut tällainen keskinäinen linkittäminen, kommentointi ja löyhä verkottuminen (uusheimoutuminen).

  5. Aki said

    ”Avoimet *verkko* ympäristöt” kiinnostavat minuakin todella paljon. Tähän ensimmäiseen omakohtaiseen blogiin on ollut miellyttävä kirjoittaa, tuntuu olevan paljon saman asian kanssa pohtivia henkilöitä samassa epämääräisessä verkossa .Kuten Pertti sanoi, ruutia hakataan ylettömästi eri puolilla Suomea mm. suljettujen Moodle ympäristöjen sisällä. Avoimuus toisi reflektiota ja asiantuntijuutta lisää oppimiseen sekä laajempaa ajatusmaailmaa , näkemystä eri kantilta. Tosin mielestäni nykyinen suljettu ympäristö vaaditaan ennen kuin avoimempaan voidaan siirtyä. On nimittäin hyvä harjoitella katupalloa lähikadulla tutun porukan kanssa ennen kuin siirtyy pelaamaan sitä tuntemattomien kanssa moottoritielle! … eli turvallisuus syntyy rajoista , vai mitä se on?

  6. Pertti Krankkala said

    Opettajat, opiskelijat, kehittäjät, hallinto, oppilaitokset ovat verkko-opetusasioissa kehityksen eri vaiheissa, se on luonnollista. Aki toi esille sen, että tarvitaan esim. suljettuja ja pelkistettyjä järjestelmiä, jotta voi turvallisesti aloittaa verkkotyöskentelyn. Itse olen ollut kehittämässä omaan oppilaitokseen ja kuntayhtymään työssäoppimissivustoa. Opiskelijoiden omat päiväkirjamerkinnät työssäoppimisjakson ajalta ovat vuosivuodelta lisääntyneet. Päiväkirjat edustavat ns. massakäyttöä. Toki sivustoa voi muuhunkin käyttää. Tällä hetkellä sivuston käyttäjiä on n. 1000. Tämä tarkoittaa sitä, että suljetun sivuston käyttöönotto on ollut turvallista, ulkopuoliset eivät pääse sivustoja sotkemaan, tietokannoista saadaan tarvittavat yhteenvedot eri osapuolille jne. Varmasti jatkossakin tarvitaan suljettuja järjestelmiä ja avoimia järjestelmiä, ne toimivat rinnakkain.

    Jos verkko-opintojen kehittäjät perustaisivat oman yrityksen, joka tarjoaisi verkko-opetuskursseja eri ylläpitäjille. Tämäkin yritys olisi suljettu. Yritys kehittelisi omiin nimiin kursseja ja myisi niitä. Tietenkin tämän yrityksen sisällä kehittäjät olisivat toisilleen avoimia. Tällaiselle yritykselle olisi markkinarako. Ylläpitäjät voisivat ostaa täydentäviä ja valinnaisia hyviä verkko-opintoja. Kaikkien oppilaitosten ei kannata samoja kursseja kehittää. Kaikissa oppilaitoksissa ei ole etes voimavaroja eikä osaamista. Tämän ei kuitenkaan tarvitsisi merkitä sitä, että opiskelijat joutuvat opiskelemaan pelkästään oman oppilaitoksen kursseja. Suljettujen järjestelmien välillä täytyisi olla myös avoimmuutta ja yhteistyötä. Perustetaanko yritys, joka tarjoaa laadukkaita verkko-opintoja kotimaahan ja ulkomaille?

  7. Jari said

    Kuten Pertti kirjoitti, olemme verkko-opetusasioissa kehityksen eri vaiheissa. Usein kuulee myös sanottavan (tosin meidän blogissamme ei taida olla…), että pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Tällä varmaankin tarkoitetaan sitä, että uudet verkko-opetuksen pariin tulevat voisivat hyödyntää asiaan enemmän perehtyneiden kokemuksia. Olen ollut huomaavinani, että tuo lausahdus ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Ei sitä niin vain hypätä uusiin teknologioihin tai toimintakulttuureihin. Oppiminen ja etenkin kulttuurin muutos ovat sellaisia prosesseja, että etenemisen on tapahduttava hyvin pienin askelin ja pikku hiljaa rakentamalla. Melkein väittäisin, että jokaisen on käytävä itse kaikki vaiheet läpi.

    Avointa sisältöä ei ole, jos ei tunne suljettuja materiaaleja, oppimisalustan ymmärtäminen edellyttää www-julkaisemisen tuntemista, jotta ymmärtää www-julkaisemista, pitää hallita html:n perusteita, jne…

    Vastaavasti ”avoimeen oppimiseen” ja avoimiin ympäristöihin voimme kurkottaa vasta, kun olemme päässeet riittävästi temmeltämään ja kokemaan suljettuja verkko-oppimisympäristöjä. Ja taidamme vielä aika usein oikeasti tarkoittaa verkko-OPETUSympäristöjä. On muodikasta puhua oppimisesta vaikka mielessä on kuitenkin opettaminen, opetussuunnitelmat ja vastaavat ylhäältä päin asetetut vaatimukset.

    Minusta tuossa Teemunkin esittelemässä ”kouluttomassa yhteiskunnassa” on järkeä. Pääsemmekö jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa oppija voisi aidosti ammentaa tarvitsemansa opin avoimista ympäristöistä, ilman opettajia tai opettajien kirjoittamia opetussuunnitelmia?

  8. Merja said

    Terveisiä Hollannista,

    Anne tuossa Skypessä vinkkasi tästä teidän kurssin blogista, kiitos jälleen.
    Pohditte avoimen ja suljetun oppimisympäristön käyttöä. Olen itse tällä viikolla pyöritellyt samaa mielessäni kun täällä Hollannissa olen tutustunut paikallisen toisen asteen oppilaitoksen tvt:n opetus/opiskelukäyttöön ja nähnyt pari erilaista verkko-oppimisympäristöä (tai OPETUSympäristöä, niin kuin Jari kirjoitit). Monet kysymykset tällä alalla ovat todella globaaleja, kävin esimerkiksi eilen pitkän keskustelun itseäni mietytyttävästä aiheesta, kuinka saada ja motivoida opettajat ”ulos luokkahuoneesta” virtuaalisesti (jakamaan ajatuksia, materiaaleja jne.). Uskon, että tässä voi edetä vain askel kerrallaan..

    Avoimien ympäristöjen käyttö vaatii opiskelijoiltamme varsin paljon rohkeutta ja olen ainakin omien nuorteni kanssa huomannut, että joillakin iskee luonnostaa sensuuri päälle, kun tietää kirjoittavansa vaikkapa avoimeen blogiin. Millaisia kokemuksia teillä on? Toisaalta molemmille on paikkansa pedagogisesti katsottuna, sillä joitakin oppimisen kannalta olennaisia pohdintoja, esimerkiksi työssäoppimiseen liittyvät keskustelut on mielestäni luottamuksen rakentamisen kannalta ja myös tietosuojasyistä varsin luontevaa ja turvallista käydä suljetussa foorumissa. Minä uskon, että tulevaisuudessakin on yhtä lailla formaalia, informaalia ja non-formaalia oppimista, en usko, että opetus ja ohjaus tai opsit katoavat. Aikuiskoulutuksen puolella on jo nähtävissä, miten koulujen toiminta henkilökohtaistuu/henkilökohtaistetaan. Ohjausta tarvitaan kyllä – harva nuori on niin itseohjautuva, että ammentaa ilman pieniä tuuppauksia oppinsa avoimista lähteistä.

    Opiskelijoiden kohdalla ajattelen, että sujettu-avoin -ympäristö on vähän samanlainen siirtymä kuin opettajalla luokkahuoneesta mobiiliin opettamiseen ja ohjaukseen – askel kerrallaan ja innostuneen ohjaajan johdolla 🙂

    Toinen kysymys, mistä Teemun kanssa taannoin juttelimme ja mitä olen pohtinut on se, että opiskelijalta tarvitaan teknisten taitojen lisäksi myös mediakirjoitustaitoa web2.0.n mukanaan tuoman yksilöllisyyden lisääntymisen ja sisällöntuotannon helppouden myötä. Mediajäljet, joita jätämme avoimiin ympäristöihin, ovat ihan toisella tavalla pysyviä kuin sujettuun ympäristöön kirjoteltaessa. Miten käytte näitä asioita läpi opiskelijoiden kanssa, tai kenen rooli koulussa/koulun ulkopuolella olisi näistä asioista puhua?

  9. Anna Mari said

    Nostit esille tärkeän teeman. Ajattelen, että mitä nuoremmasta opiskelijasta on kyse, sitä seikkaperäisemmin heille pitäisi kertoa mediajälkien pysyvyydestä avoimissa ympäristöissä. Ja siitä, mistä asioista ja mitä kannattaa avoimilla foorumeilla kertoa itsestään ja elämästään.

    Olin pari iltaa sitten Mannerheimin lastensuojeluliitossa pohtimassa Internetin turvallista käyttöä ja totesimme, että esimerkiki Irc-Gallerian kautta voi päästä muutamassa minutissa selvittämään nuoren henkilöllisyyden ja elämän tosi perusteellisesti. Tässä pitäisi opettajien olla vanhempien kasvatusvastuun tukena ja valistuneina kansankynttilöinä opettaa lapsille ja nuorille mediataitoja.

    …niin että he ovat tietoisia avoimuuden haasteista ja mahdollisuuksista:)

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: