Archive for marraskuu, 2006

Kuinka löytää yhteinen pedagoginen sävel….

Näin syntyi yhteinen pedagoginen sävel…

Kaikessa ihmisen toiminnassa pitää löytyä promoottori- ts.henkilö , joka pistää itsensä likoon , joka uskoo asiaansa ja joka on valmis luomaan uusia toimintatapoja päämäärän saavuttamiseksi. Meidän yhteisen sävelen ensiaskeleet otettiin Heinolan mobiilikurssilla. Vaparetki-ryhmän luonnolliseksi promoottoriksi nousi Anne, joka toi vaparetki-ryhmän tietoisuuteen uutta innovatiivista osaamista. Blogit ja Wikit. Näihin perusaineksiin Vaparetki lisäsi mausteeksi rutkasti Mobiilia ja yhteistä pedagogista säveltä.

Annen tahtipuikon johdolla Vaparetkeläiset riimittivät yhteistä säveltä pedagogisen intohimon innoittamana -yhteisöllisesti. Kukin jäsen sai toistensa tietämättää sanan,  josta piti jatkaa lause tai kaksi eteenpäin. Ja tuostahan se yhteinen sävel muodostui….

Yhteinen sävel, oivallusten säkenöintiä, langatonta sähköä, mutta virtaa verkosta – mobiilisti. Ken tuolla sivukatuja hiipii, hän lentääkö tuolla ilman siipii, vai tiedon janoko menoa siivittää. Aika on taidetta, mihin se menee, aika on rahaa, se sävel soi ja se soi, se pedagoginen sävel soi… -Vaparetki

Mainokset

Comments (7)

Pedagogista rakkautta etsimässä

Comments (1)

SMS Post

Oppimiselle erityista infoajassa: sietaa sita ettei tieda. Sanna Jarvinen virtuaalikoulupaivilla.

Comments (1)

Näkökulmat kysymysten jäsentelyyn

Kiitos kaikille vaparetkiläisille mielenkiintoisesta keskustelusta, jota kuvan esilletuominen Flickrissä herätti. Kuka vielä voi sanoa, että verkkokeskusteluja ei saada riittävästi syntymään!

Jotta pedagoginen seilauksemme jatkuisi eteenpäin ja jotta välttäisimme suurimmat karikot, vaparetkeläiset ottakoon nyt mielestään parhaimmat purjeet esille. Ehdotan, että Jarin ehdottamat näkökulmat kysymyksistä = ”matkareitit” asetetaan kartalle. Yhdessä valitsemme miellyttävimmän reitin -ilman pitkää tyventä! Jospa retkellämme löydettäisiin jokin autenttinen teemakokonaisuus – ankkuripaikka, josta sitten taas on mukava jatkaa matkaa eteenpäin kohti etelän aurinkoa. (sivukommentti: ulkona on täyspimeää ja vettä sataa..)

Wikin avulla olen luonut yhden yksinkertaisen matkasuunnitelman kysymysten käsittelyyn. Olen tietoisesti hakenut uusia avoimia työkaluja moppimisen yhteyteen. Blogi- kuvapankki- wiki -mobiili-akseli antaa mielestäni mielenkiintoisia ulottuvuuksia verkko-opetuksen kehittämiselle.

Olen yrittänyt Wikissä huomioida mobiililaitteiden tuoman mahdollisuuden moppimisprosessissa (tosin  ajatukset ovat vielä raakileessa muodossa). Mitä lisäarvoa mobiili voisi vielä tuoda ? Luokaamme ja kommentoikaamme yhteisöllisesti Moppimisen pedagogista prosessia eteenpäin, teorioitakaan unohtamatta!

Comments (7)

Heuristiikkaa mobiilin kuvatehtävämallin kehittämiseen

Heuristiikka – Wikipedia

Heuristiikka on löytämisen ja keksimisen tiedettä ja taidetta. Sana tulee kreikan kielen ilmaisusta heureka, ”löysin”.

Katsohan tuota Wikipedian sivua, joka listaa Jakob Nielsenin kymmenen sääntöä heuristisen evaluoinnin työvälineiksi. Näitä voisimme hyvinkin soveltaa vaikkapa mobiilin kuvalla oppimisen mallin arvioivaan kehittelyyn: 1. näkyvyys, 2. yhteensopivuus järjestelmän ja todellisen maailman välillä, 3. Hallittavuuden ja vapauden tunne käyttäjällä, 4. Jatkuvuus ja standardit, 5. Virheiden ehkäisy, 6. Muistikuormituksen minimoiminen, 7. Käytön tehokkuus ja joustavuus, 8. Esteettinen ja minimalistinen suunnittelu, 9. Virheistä toipuminen ja 10. Ohjeet. Lue selitykset wikipedian sivulta. Onko joku tutustunut aiemmin Nielsenin sääntöihin? Nielsenin verkkosivuiltakin voisi löytyä joitain kultajyviä. Tuleeko noista sinulle oivalluksia kuvalla oppimispalikan kehittelemiseen?

Comments (4)

Viljo-teoria

Alla kommenttikeskusteluissa on päästy teoria-käytäntö-akselille. Tässä on nyt vähän henkilökohtaista perspektiiviä tieteellisteoreettiseen ja käytännölliskokemukselliseen asiantuntijuuteen. Olen aloittanut yliopisto-opiskeluni 35-vuotiaana aika lavean käytännön kokemuksen jäljiltä. Olen yliopistossa opiskellut teoriaa kaikelle sille, mitä olen käytännössä oppinut. On ollut loistavaa nähdä koko ajan kytkentöjä käytännön ja teorian välillä. Teoriat nousevat käytännöstä. Ei siinä ole kuilua (jos siltä tuntuu, kuilu on ymmärryksessä). Yksi teoria ei toki avaa käytännön maailman moninaisuutta. Tämä näkyy usein siinä keskustelussa, jota käydään käytäntö-teoria-kuilun ympärillä. Teorialta yritetään pyytää enemmän kuin mihin se on luotu ja mihin se pystyy.

Muistatte varmaan Heikki Kinnusen esittämän tutkivan tyypin… sen, joka etsi tietoo ja kysyi: Onks Viljoo näkynny? Minulla on sellainen haavistus (havaintoaavistus… minä kun aina näen näitä juttuja), että kysyminen luo hyvän sillan teorian ja käytännön välille. Se yhdistää tutkijan (asiantuntijan) ja tutkivan oppijan. Ja sitä voisi nimittää nyt vaikka leikkisästi Viljo-teoriaksi.

Kuvasta kysyminen on helppoa ja samalla kognitiivisesti haasteellista. Kysymykset ovat kiteitä. Ne tuntuvat syntyvän nopeasti. Niitä lukemalla aivot virittyvät itsestään (arvoitusefekti, josta kerroin aiemmin). Ja kysymykset voivat viedä eteenpäin.

Millä tavalla voisimme liikkua kysymisestä eteenpäin?

Comments (6)

Voivatko kysymykset johdattaa vastauksiin?

Kuva-kysymys-tutkimusmatkamme alla on vienyt mielenkiintoisiin ajatuksiin. Aki heitti kommentissaan aivan verrattoman kysymyksen: Voivatko kysymykset johdattaa vastauksiin? Tämä on asia, jota yritän yo-kokeeseen valmistautuville aina avata: kysymys on jo suuri osa vastausta. Kysymykseen pitäisi osata uida sisään tai sukeltaa. Kysymystä pitäisi osata avata ja ajatella kysymyksen valossa. Ja kysymyksissä on muutenkin syvää viisautta. Legendaarinen filosofian dosentti Helsingin yliopistolla, S. Albert Kivinen on ainakin legendan mukaan (ja Minervan Pöllökin tätä todistaa) lausahtanut: hiiteen vastaukset, missä ovat kysymykset.

Comments (8)

Older Posts »