Ketä meillä käy kylässä?

Verkkokyläilystä jää bittijälkiä. Täältä näkee, että meidänkin blogissa ovat hipsutellen lurkkineet jori ja sen intoileva kaveri. Laittakaa röhkeesti kommenttiakin kehiin silloin tällöin! Kiva kun joku käy.

Ai niin, sana lurkkia ei ole ihan kaikille tuttu. Sitä käytetään verkkovierailusta, jolloin ei jätetä omia äänijälkiä, luetaan vain, mitä muut kirjoittavat. Oppimisympäristöjen opiskelijahistorioita tutkimalla on havaittu, että enimmäkseen ihmiset käyvät lukemassa. Sekin mielenkiintoinen ilmiö pohdittavaksi.

Mainokset

12 kommenttia

  1. Pertti said

    Lurkkiminen on eräs tapa oppia. Sanalla on negatiivinen merkitys. Itse olen käynyt sivuilla myös lurkkimassa, mutta silloin ei ole ollut aikaa heittää omia kommentteja. Tietenkin, jos ei mitään muuta tapahdu, kuin lurkkii, niin se on vähän kuin lymyämistä ja nurkan takana olemista, kuvaa epävarmuutta ja huonoa käytöstä. Vähän sama asia, kuin ei tervehtisi. Rohkeasti esiin omine ajatuksineen. Pienistä virroista ne joetkin muodostuvat vai miten sitä sanotaan.

  2. Anne said

    Ahaa… minun käsitemaailmassani lurkkiminen on ollut ihan positiivinen ilmaisu. Kunhan ei aina vain lue kommentoimatta, nimittäin tällaista viritystä kuin meillä, ei synny, elleivät ihmiset myös ole äänessä. Sinänsähän on ihan hyvä ensin lukea, sitten miettiä ja miettimisen jälkeen kertoa muille. Punnitut sanat ovat kultaa. Ja sponttaanit myös 🙂

  3. Jari said

    Lurkkiminen ja sivusta seuraaminen ovat ihan luontevia osia oppimisprosessissa. Ryhmään tulevat uudet jäsenet voivat ensin seurata keskustelua vähän ydinpiirin reunapaikoilla. Sitten vaan rohkeasti mukaan! Onkin tärkeää, että ryhmä hyväksyy uudet, vähän epävarmatkin, ajatukset ja kannustaa esittämään niitä.

    Olen lukenut aikanaan tarkkaan Timo Kiravuon News-etiketti -oppaan ( http://www.nixu.fi/~kiravuo/etiketti/ ). Sielä kovasti varoitellaan että

    ”Älä aloita newsseihin postaamista (kirjoittamista) ennen kuin olet seurannut systeemin toimintaa tarpeeksi pitkään. Paikallisten ryhmien suhteen se tarkoittaa ehkä kuukautta, kansainvälisten suhteen puolta vuotta.” . . . ”Ennen kuin kirjoitat jotain, kannattaa lukea mitä ryhmässä on aikaisemmin aiheesta puhuttu. Uudet tulokkaat kysyvät usein asioita, jotka on kaluttu loppuun kauan sitten.”

    Huh! Taitaa olla aika tarkistaa omia käsityksiä ja omaa aiempaa tietopohjaa…

  4. Anne said

    Mutta puoli vuotta seurailua on jo kohtuuton… ei haittaa, vaikka tuttua aihetta kalutaan uudestaan. Opettamistakin pitää ajatella aina vaan uudelleen ja uudelleen, ei tule kypsää, ylikypsää tai valmista…

  5. Jori said

    Täällä on erityisspesiaalihienoa käydä lurkkimassa. Taisin narahtaa siis kiinni kun lurkkisin tuossa viikonvaihteessa erityispaljon kun tukka putkella torstain ja perjantain innoittamana otin niin laitteita kuin ajatustakin haltuun. Erityiskiitos Annen hienoille ajatuksille ja ideoille. Nyt ollaan lähdössä kokeilemaan tuota wikiä, mutta yksin se ei onnistu tarvitsisi saada muutkin syttymään ja osallistumaan. Ja tosiaan kun omalla temmellyskentällä on enemmänkin yksinpuhelua ja Intoilijan kanssa puuhastelua niin vastaavasti tulee luurailtua katsomassa miten muilla homma etenee.

  6. Anna Mari said

    Täällä on tosiaan kiva käydä myös lurkkimassa välillä…Mutta se vain on niin, että verkossa ei voi olla läsnä, eikä tulla näkyväksi, muuta kuin jättämällä jälkiä. Toisin kuin kontaktitilanteessa, jossa voi olla, vaikkei puhuisi auki yhtäkään ajatusta. Hienoa Jori, että tulit näkyväksi!

  7. Jori said

    Kaiketi se on jonkinmoista alkukankeutta tai jähmeyttä. Jos vähänkään liian kauan miettii mitä kommentoisi, niin kommentointi jää takuulla väliin ja livahtaa muitta mutkitta eteenpäin. Ja toisaaltaan tuo Annen julkinen paljastus karkoitti turhat muodollisuudet pois ja teki homman helpommin lähestyttäväksi.

  8. Anne said

    JES! Tosi kivaa, kun muutkin heittävät kommenttia täällä. Ajatus synnyttää ajatuksen ja siitä voi välillä syntyä Heinolassa-jyrää-efekti!

  9. Päivi said

    Nyt en lurki, vaan kerron, että hauska törmätä verkko-olemukseenne ja lähetän samalla terveiset ’Tietostrategia ja tiedonhallintataidot’ -seminaarista, jonka toinen päivä on parhaillaan meneillään.

    Kiitokset erityisesti Annelle siitä sysäyksestä, jonka aikanaan blogistaan sain. Anne ’blogiluennoi’ meille Tampereella toukokuussa ja tänäänkin pohdimme, miten blogeja voisi käyttää vaikka kirjasto- ja opetustoimen tiedonhallintataitoihin ja infolukutaitoon liittyvässä yhteistyössä.

  10. Anne said

    Hei, olipas hauskaa kuulla Päivi ääntäsi täällä! Minä olen monessa paikassa kehunut Länsi-Suomen lääninhallituksen oivallista ennakkoluulottomuutta (näkyy bloginakin). Kun en päässyt fyysisesti pyydettyyn tilaisuuteen, ehdotukseni blogien opetussovelluksista toteutettiin aihetta tutkivalla blogilla. Ja siitä taas syntyikin jatkuva ja edelleen elävä matka. Ilo oli kokonaan minun puolellani! Blogit luovat ketjuja ja niistä ketjuista syntyy verkkoja ja ihmiset yhdistyvät näiden kautta, kohtaavat ja kehittelevät ja mikä onkin vallan mainiota tässä monin tavoin kylmässä ja kovassa maailmassa. Blogeissa elää ystävällisyys ja wikeissä todellinen yhteistyö.

  11. päivi-intoilija said

    Olipas tosiaankin hyvä, kun narautit; Anne, meidät lurkkimasta. Nyt on jotenkin avoimempi tulla mukaan keskusteluun sinne naapuripöytään. Ehkäpä tämä naapurinpöytäilmiö sai vain tirkistelemään.Olen kyllä törmännyt samaan lurkkimisilmiöön ihan oman yhteisöni sisällä, kun olemme työstäneet Moodlen kautta jotakin projektia. Jossain vaiheessa kyllä alkaa ottaa pannuun henkilöt, jotka eivät koskaan tuo mukaan omia näkemyksiään, vaikka heiltä sitä todella odotetaankin projektityöskentelyssä. He vaan käyvät katsomassa, mitä muut ovat kommentoineet ja saaneet aikaiseksi. Itseäni ei kyllä haittaa yhtään heittää kehiin keskeneräisiäkin ajatuksia ja tuotoksia. Olisikos teillä ajatuksia, miten rohkaista näitä oman tiimin lurkkijoita.

  12. Anne said

    Just jees, tosi hauskaa jutella ja kehitellä ajatuksia täällä eli loistojuttu että ilmiinnyitte. Samoja asioita mietitään siellä ja täällä ja tästä yhteisestä ihmettelystä sitten kehittyy aina jotain ideaa. Kysymykseesi: hyvät omat kokemukset antavat rohkeutta, teoreettinen tietokin auttaa, jotain neuvoja… hei tästä olen laittanut yhteen verkkomatskuun, julkaistu valitettavasti vain Opit-ympäristön sisällä, salasanojen takana… mutta varmaan saan itseäni lainata, kun lähteenkin mainitsen, eli:

    Aina verkkokeskustelu ei onnistu. Ihmiset lukevat puheenvuoroja, mutta
    eivät itse osallistu keskusteluun. Ilmiöllä on hauska nimi: lurkkiminen.
    Keskustelu kangertelee, jos aihe on liian monimutkainen tai teoreettinen.
    Joskus keskustelu saatetaan kokea pakollisena ja ylimääräisenä tehtävänä.
    Keskustelu voi myös rönsyillä ohi aiheen niin pahasti, ettei siitä enää löydy
    juonta. Tekninen ympäristökin vaikuttaa keskustelun seurattavuuteen ja
    osallistumiskynnykseen.

    Hyvään keskusteluun syntyy imua. Verkkokeskustelu tuo ääntä virtuaaliseen luokkahuoneeseen.

    HYVÄ VERKKOKESKUSTELU:
    > motivoi ja kannustaa opiskelun jatkamista: samassa veneessä on
    muitakin

    > tuo mielenkiintoa verkko-opiskeluun: eri ihmisillä on erilaisia tietoja,
    taitoja, kokemuksia ja näkemyksiä, joita vasten voit peilata omiasi

    > pakottaa sinut ilmaisemaan ajatuksiasi: huomaat itsekin, mitä tiedät ja
    miten ymmärrät

    > antaa palautetta sinulle

    > kehittää ajattelutaitoja: miten perustelet, miten hahmotat asian, miten
    opiskelet asiaa

    > vähentää verkko-opiskelun yksinäisyyttä, voi jopa luoda uusia
    ystävyyssuhteita

    Hyvä opas löytyy Jyväskylän avoimen yliopiston sivuilta ja Avoimen yliopiston opiskeluohjeita.

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: