Kuvalla oppimaan

Tuossa edellisessä Luomisen tuska… -viestissä Aki laittoi alulle hauskan ja kutkuttavan tehtävän. Kokeilemme Flickrin toimivuutta kuvien kanssa työskenneltäessä. Voit lisätä sinne uusia pähkinöitä. Idea on esittää kysymyksiä kuvista. Kuviin yritetään valikoida jotain sellaista, joka avautuu ammattilaiselle ja asiantuntijalle heti, mutta jota ummikko ällistelee toisin silmin. Tehdään kysymyksillä havaittavaksi esimerkiksi, miten ihminen ajattelee, mihin kiinnittää huomiota, miten lähestyy ongelmaa. Kysymyskeskustelua on käyty myös edellisen viestin kommenttipuolella. Tätä täytyy hei itse kokeilla, sitten vasta huomaa, miten kiinnostava juttu! Kiitos Aki, kun laitoit harmaat aivosolut raksuttamaan.

Advertisements

9 kommenttia

  1. Jori said

    Nyt kyllä pitänee kysyä ihan neuvoja, eli mitenkäs tuonne flickeriin saa lisättyä kuvan? Kun sivupöydälläkin olisi tarjolla hieman erilaista kuvamateriaalia

  2. Anne said

    Laitoin Jorille sähköpostilla opastusta eli pienen seulan läpi päästetään kuvapiiriin. Tervetuloa vain, laittakaa vaikka tässä kommenttina pyyntö, jos haluatte osallistua. Meillä kohta täyttyy Flickrin tämän kuun kiintiö, kun hups vaan, ensi lähetyksellä meni niitä megapikseleitä huimasti. Siis kun lataat kuvanjakoon, pieneksi muunnettu kuva kelpaa (resoluutio 72, leveys esim. 800 tai 600 pt).

  3. Anna Mari said

    Niin kiinnostava juttu ja kutkuttavan mukava. Olen koko päivän yrittänyt pohtia tietokäsityksiä eri ammattialoilla ja niiden vaikutuksia verkossa oppimiseen. Nämä kuvajutut herättävät taas ihan uudenlaisia mahdollisuuksia erityisesti tekniikan alojen opetukseen, jossa verkko-opetus näyttäisi vähän hitaammin innostaneen opettajakuntaa. Jos tiedätte hyviä lähteitä eri ammattialojen tietokäsitysten yhteydestä opetukseen, vinkatkaa:)

    Välillä olikin välipalana mukava miettiä kysymyksiä Akin härvelille. Jännityksellä odotan, mikä on härvelin tarkoitus. Liittyykö happeen?

  4. Aki said

    Tietokäsitys on aika abstrakti käsite. Tekniikan alalla tietokäsityksen lähtökohtana lienee luonnontiede ja matematiikka. ”Matematiikka on sitä että oivaltaa”, on joku sanonut. Luonnontiede esittää faktat, miten ilmiöt tapahtuvat olemassa olevassa ympäristössä. Yksinkertaisesti ajatellen tekniikan alan tietokäsitys pohjautuu loogisen ajattelun käyttöön ja olemassa olevien lainalaisuuksien soveltamiseen.

    Välipalana sanoisin, että happi on jossain muodossa mukana tässäkin härvelissä, tosin ei yksinään.. .

  5. Pertti said

    Eri kuviin oli liitettu paljon kysymyksiä. Miksi se on likainen, miten kone käynnistetään, tarvitaanko monta käyttäjää.jne. Aika mielenkiintoista havaita, mitä kaikkea ajatuksia ja kysymyksiä kuva synnyttää. Itse en olisi hoksannut näitä kysyä, vaan olisin pikemminkin kysynyt, että mihin tarkoitukseen konetta käytetään, mitä tuotteita koneella tehdään, mitä hyötyä koneella saavutetaan, mikä on koneen toimintaperiaate, paljonko tehoja kone ottaa sähköverkosta jne. Eli kysymykseni olisivat olleet perin teknisiä ja osittain myös opiskelijalle ikävän kuivia. Alan asiantuntijoille taas kysymykseni olisivat olleet kutakuinkin sopivia ja ns. yleiset kysymykset huvittavia. Kuitenkin oppimistilanteessa meidän tekniikan ihmisten tulisi muistaa, että opiskelijat eivät ole asiantuntijoita ja kysymysten asettelu tulisikin lähteä ns. yleisestä ajattelusta ja vähitellen johdattaa näkemyksen kartuessa ammatillisiin kysymyksiin.

  6. Anna Mari said

    Nostit Pertti tosi oleellisen asian esille. Mm. Brandsford ja kumppanit(2006), (amerkikkalaiset oppimispsylologian tutkijat) korostavat, että opettajien tietoisuus ekspertin taitojen ja opettamisen suhteesta on oleellista, jotta voidaan tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia kehittyä eksperteiksi.

    Opettaja voi kohdata ongelmia, jos hän ei hallitse opettamansa aiheen sisältöjä eli ole ekspertti alallaan, mutta erityisen suuria ongelmia hän kohtaa silloin, jos hän on kadottanut sen tiedon, miltä tuntuu olla noviisi tällä alueella.

    Nathan, Koedringer & Alibali (2001) puhuvat ekspertin sokeasta pisteestä. (expert blind spot) Tällä he tarkoittavat tilannetta, jossa ekspertin tieto on muuttunut selvästi ilmaistusta tiedosta hiljaiseksi tiedoksi. Hän voi tulla sokeaksi niille seikoille, mitä on tärkeä nostaa esille asiaa vielä tuntemattomien ihmisten opetuksessa. Asiantuntemus voi siis joskus jopa haitata oppimista, koska monet asiantuntijat unohtavat, mikä on opiskelijalle helppoa ja mikä vaikeaa. Juuri tätä asiaa olemme työstäneet ja samalla tiedostaneet tässä kuva keskustelussa. Hyvä Me:)

    Shulman (1986) puhuu tästä samasta ilmiöstä…Asiantuntemukselle tarpeellinen alan sisältötieto on erotettava pedagogisesta sisältötiedosta, joka on tehokkaan opetuksen taustalla. Pedagogiseen sisältötietoon sisältyy tiedot tyypillisistä vaikeuksista, joita opiskelijat kohtaavat yrittäessään oppia tiettyjä asioita. Siihen sisältyy myös tiedot tyypillisistä poluista, joita opiskelijoiden on seurattava matkalla ymmärrykseen. Lisäksi siihen sisältyy tiedot mahdollisista strategioista, joiden avulla opiskelijoita autetaan voittamaan kohtaamansa vaikeudet.

    Pedagogisesti sisältötietoinen opettaja käyttää siis kuvia ja avoimia kysymyksiä oppimisen suuntaamisessa?

  7. Anne said

    Hei, tosi hienoa kuulla noita viittauksia teoriatietoon aiheesta. Tässä liikutaan myös sillä alueella, jota Vygotsky nimittää lähikehityksen vyöhykkeeksi. Se on alue, joka syntyy siitä ”lattiatasosta”, jolle oppija yltää omin voimin ja siitä kulloisenkin kehitysvaiheen ”kattotasosta”, jonne hän voi päästä ohjaajan tai vertaisen opastamana (tämä on nyt rautalankaisesti sanottu). Tärkeää on, että oppiminen on oppijan omaisuutta. Oppiminen ei tapahdu valmiita tietoja nielemällä, siis ulkomuistia harjaannuttamalla. Käytetään siis vihjeitä, huomion suuntaamista yms. jota myös scaffolding-käsitteellä korostetaan (ja siitä hyvä esimerkki WebQuest) eli suomeksi kyse on ajatustellingeistä, rakennustelineistä, jota tukevat oppimista. Tästä ovat kirjoittaneet Kai Hakkarainen, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen kirjassa Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä.

  8. Anna Mari said

    Palaan vielä tietokäsitysten pohdintaan. Olen Aki todella liikkuinut abstraktilla tasolla. Jopa välillä yli ymmärryksen;) Juuri eilen lueskelin ammattikasvatuksen filosofiaa.

    Tuoreessa Tuomisen ja Wihersaaren teoksessa: Ammattikasvatusfilosofia, on näitä juttuja pohdittu. Erityisesti Tuominen (2006,127) nostaa esille, että ammattikasvatuksen alueella sekä työelämässä että kasvatuksessa tarvitaan tieto-opin perusteita ja asiantuntemusta.

    Tiedon määrän kasvu vain vauhdittaa tieteenfilosofista keskustelua tiedon luonteesta, sen suhteesta ympäröivään todellisuuteen ja erilaisista tavoista hankkia tietoa tai oppia tietämään todellisuudesta. Mekin tällä foorumilla yhdessä tätä yritämme!

    Oppimisen käsite on läheisesti yhteydessä tietoteoriaan. (Puolimatka 2002,11) Tietokäsityksellä on siis iso merkitys! Olen viime vuosina tutkiskellut opettajuutta eri ammattialoilla ja näyttäisi siltä, että tekniikan alan opettajilla on vahvana staattinen tietokäsitys, tiedon haltijuus. Vastaavasti sosiaali- ja terveysalan opettajat taas näyttäisivät tekevän työtään paljon dynaamisemman tietokäsityksen varassa, jolloin heillä korostuu jaettu asiantuntijuus.

    Pertti ja Aki: poikkeuksiakin on! Edellinen on yleistystä….

    Ammattikasvatuksen taustalla vaikuttavat erilaiset tieteen alat. Kuten Aki nostit esille: ”Tekniikan alalla tietokäsityksen lähtökohtana lienee luonnontiede ja matematiikka. …Luonnontiede esittää faktat, miten ilmiöt tapahtuvat olemassa olevassa ympäristössä. ” jne. Tätä ilmiötä yritän ottaa haltuuni ja jotenkin olen yhtymässä Tuomisen (2006, 156-166) ajatukseen, että tieteenfilosofisten perusasioiden tulee olla hallussa opettajilla, jotta opetuksessa voidaan varmistaa oppimista.

  9. Aki said

    Anna Mari siteerasi osuvasti NaKoA ”…ekspertin tieto on muuttunut selvästi ilmaistusta tiedosta hiljaiseksi tiedoksi. Hän voi tulla sokeaksi niille seikoille, mitä on tärkeä nostaa esille asiaa vielä tuntemattomien ihmisten opetuksessa..” Onneksi joku osaa kirjoittaa asiat niin kuin ne ovat. Väittäisin , että eksperttiys kääntyy opetuksessa itseään vastaan, jos unohdetaan laskeutua oppilaan tasolle. Miksi ajan kuluessa on niin vaikeata kohdata aikuisia nuoria. Jokainen on itse ollut nuori, mutta nuorisokulttuuri, jos mikä muuttuu yhä nopeammin ja nopeammin. Yhteinen kieli. Siinä ymmärryksen avain. Toimiiko kuva yhteisenä kielenä paremmin kuin sanajonot, jotka eivät edes kiinnosta ?
    Niinpä – jos ei näe, niin miten voi korjata epäkohtia…

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: