Viljo-teoria

Alla kommenttikeskusteluissa on päästy teoria-käytäntö-akselille. Tässä on nyt vähän henkilökohtaista perspektiiviä tieteellisteoreettiseen ja käytännölliskokemukselliseen asiantuntijuuteen. Olen aloittanut yliopisto-opiskeluni 35-vuotiaana aika lavean käytännön kokemuksen jäljiltä. Olen yliopistossa opiskellut teoriaa kaikelle sille, mitä olen käytännössä oppinut. On ollut loistavaa nähdä koko ajan kytkentöjä käytännön ja teorian välillä. Teoriat nousevat käytännöstä. Ei siinä ole kuilua (jos siltä tuntuu, kuilu on ymmärryksessä). Yksi teoria ei toki avaa käytännön maailman moninaisuutta. Tämä näkyy usein siinä keskustelussa, jota käydään käytäntö-teoria-kuilun ympärillä. Teorialta yritetään pyytää enemmän kuin mihin se on luotu ja mihin se pystyy.

Muistatte varmaan Heikki Kinnusen esittämän tutkivan tyypin… sen, joka etsi tietoo ja kysyi: Onks Viljoo näkynny? Minulla on sellainen haavistus (havaintoaavistus… minä kun aina näen näitä juttuja), että kysyminen luo hyvän sillan teorian ja käytännön välille. Se yhdistää tutkijan (asiantuntijan) ja tutkivan oppijan. Ja sitä voisi nimittää nyt vaikka leikkisästi Viljo-teoriaksi.

Kuvasta kysyminen on helppoa ja samalla kognitiivisesti haasteellista. Kysymykset ovat kiteitä. Ne tuntuvat syntyvän nopeasti. Niitä lukemalla aivot virittyvät itsestään (arvoitusefekti, josta kerroin aiemmin). Ja kysymykset voivat viedä eteenpäin.

Millä tavalla voisimme liikkua kysymisestä eteenpäin?

Advertisements

6 kommenttia

  1. Aki said

    Ei oo Viljoo näkynny, mut Viljo teorioo olis tarjollaa.. Miten liikkua kysymisestä eteenpäin ? Jori tuossa edellä esitti luokittelua esitetyille kysymyksille. Toisaalta Jori toisi lisäkuvia / kuvasarjoja kontekstin parantamiseksi. Hyviä ja toteutuskelpoisia ideoita. Itse lisäsin yhden kuvan Flirckiin, jonka avulla haluaisin saada vielä lisää kysymyksiä. Näiden kysymysten jälkeen ehdotan, että siirrymme kysymysten jäsentelyvaiheeseen. Yhteisöllisesti haemme luokittelun teemat ja alamme etsimään vastauksia. Muuten toivottavasti Vaparetki löytää muitakin etenemispolkuja. Onhan noita Viljoja maailma täynnä..

  2. Jori said

    Toisaaltaan (mikä saattaa johtaa jumitusvaiheeseen) kiinnostavaa olisi tietää mm. Millaiset kuvat / kuvatyypit laukaisevat hedelmällisen kysymysaallon? Muuttuuko asetettujen kysymysten luonne kun kyseessä on kuvapari? Miten ihmisen havainnointi muuttuu kun on useampia kuvia tarjolla? Jääkö jotain oleellista huomioimatta? Milloin kysymys irroittaa kuvan alkuperäisestä kontekstistaan ja mennään hakoteille? Voidaanko ylipäätään mennä hakoteille vai piileekö juuri siinä jokin herkullinen näkökulma, joka muutoin olisi jäänyt huomiotta? Miten asettamiamme kysymyksiä voidaan luokitella? Miten luokittelua voidaan hyödyntää? Erosiko esittämämme kysymykset toisistaan sen perusteella mikä kunkin taustatietous on kyseisestä vehkeestä. Nyt taidan hukuttaa kaikki tähän kysymysvyöryyn mutta ei voi muuta todeta kuin, prosessi synnytti joukon uusia kysymyksiä.

  3. Pertti said

    Anne esitti, millä tavalla voisimme liikkua kysymisestä eteenpäin?
    Olemme nähdäkseni pohtineet sitä, mitä me opettajana kysymme kuvista, miten me ne luokittelemme, mihin oppijan havaintoja kysymyksillä suuntaamme, mitä ajatusprosesseja kysymykset synnyttävät (mistä me sen tiedämme, vastauksistako), ovatko kysymykset oppimisprosessin mukaisia vai harhaanjohtavia, pitääkö kuvia olla useampi jne
    Anne esitti, että kysymykset ovat tärkeitä, vastauksista ei ole niin väliä. Miten saadaan oppija kysymään? Johtaako tietyntyyppinen kysyminen tai tietty kysymystyyppi oppijaa kysymään vai vastaamaan. Kumpi on tärkeämpi, lisäkysyminen vai vastaaminen. Mobiilioppimisessa saamme kuvat ja kysymykset liikkeelle. Millaiset kuvat ja millaiset kysymykset ovat mahdollisia teknisesti ja luokittelu on tärkeä pedagogisen suunnittelun kannalta, niinkuin Aki esitti. Voisitko Anne avata jatkoprosessia hieman tarkemmin. Tarkoitatko, kysyminen, vastaaminen, palaute, arviointi jne
    Itse kysyn seuraavaa: Kun avoimissa oppimisympäristöissä opiskellaan, kuka suorittaa arvioinnin, opettajia on useampi saman sopan äärellä, minkä suhteen arvioidaan, onko arviointi erilaista. Osallistuuhan näyttöjen arviointiin työelämän edustaja, miksei avoimissa oppimisympäristöissä oman opettajan lisäksi joku muu, kuka?

  4. Anne said

    Täsmennys:
    En tarkoita, etteikö vastauksilla ole niin väliä. Pidän merkittävänä sitä reittiä, kuinka niihin päästään eli ei niin: että opettajan valmiit vastaukset kopioidaan oppijoiden vihkoihin ja odotetaan, että ne sillä tavoin siirtyvät hänen osaamisekseen, varsinkaan asiantuntijuuden kehittyminen ei voi edetä näin. Mitä monimutkaisempi ja muuttuvampi tieto, sitä tärkeämpää oppia alati tutkimaan ja ihmettelemaan. Skeemoistaan tietoinen ammattilainen voi myös välttää hyvin paljon tuota tottumisen loukkua. Hyvät pedagogiset mallit auttavat, siksi sellaista nyt tässäkin kehitetään. Kysymys on siis se, jolla päästään aktiivisen oppimisen alkuun sujuvasti. Kyky ihmetellä on se, jota S. Albert Kivinen ymmärtääkseni halusi lausahduksellaan korostaa.
    Tästä voidaan hahmotella erilaisia lähestymisiä mobiilitehtäviin:
    1. Yksi kuva > tee kysymyksiä > kysymykset johtavat seuraavaan oppimistehtävään, esim. oppijat luokittelemaan kysymyksiä
    2. Kuva kerrallaan > tee kysymyksiä, hermeneuttinen lähestyminen (kierros kierrokselta lähemmäs totuutta), opitaan esim. poissulkemista, uusi vihje > mitkä kysymykset eivät enää osu oikeaan?
    3. Kuvasarja > päättele, mistä kysymys, perustele, ilmaise päättelyketju tekemällä kysymyksiä
    Ja nämä yllä olevat siis yhteisöllisesti niin, että kaikki voivat nähdä toistensa lähestymisen. Ja näitä rakenteita sitten hei lisäkehittelemään muutkin!

  5. Jari said

    Hei! Pääsin vihdoin mukaan tähän kuvakysymyskeskusteluun. Kysymysten luokittelu lienee helpoimmin mieleen tuleva ”perinteinen” etenemistapa. Mutta entä sen jälkeen.

    Jotenkin itselläni jäi päälle ajatus, että miten voisi edetä luovasti. Kysymyksten skaala varmaan tulee vielä luovemmaksi, jos kysyjinä ovat vaikkapa 16-19 vuotiaat nuoret? Miten sellaisten kysymysten kanssa voisi edetä niin, että tapahtuisi oikeaa oppimista.

    Tulee mieleen kysymysten luokittelu näkökulmittain. Ilmiötä voisi tarkastella esimerkiksi kolmesta näkökulmasta. Luovasti laaditut kysymykset tuovat juuri eri näkökulmia esiin. Mutta onnistuisiko esimerkiksi tekniikan opikelu näin?

  6. Aki said

    Juuri noin, Jari. Näin edetään. Jokainen vaparetkeläinen lähtee pohtimaan kolme näkökulmaa kysymysten ratkaisemiseksi? Mitkä ovatkaan vaparetkeläisten näkökulmat? Seuraa keskustelua ja anna omat ehdotuksesi?

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: