Kuinka löytää yhteinen pedagoginen sävel….

Näin syntyi yhteinen pedagoginen sävel…

Kaikessa ihmisen toiminnassa pitää löytyä promoottori- ts.henkilö , joka pistää itsensä likoon , joka uskoo asiaansa ja joka on valmis luomaan uusia toimintatapoja päämäärän saavuttamiseksi. Meidän yhteisen sävelen ensiaskeleet otettiin Heinolan mobiilikurssilla. Vaparetki-ryhmän luonnolliseksi promoottoriksi nousi Anne, joka toi vaparetki-ryhmän tietoisuuteen uutta innovatiivista osaamista. Blogit ja Wikit. Näihin perusaineksiin Vaparetki lisäsi mausteeksi rutkasti Mobiilia ja yhteistä pedagogista säveltä.

Annen tahtipuikon johdolla Vaparetkeläiset riimittivät yhteistä säveltä pedagogisen intohimon innoittamana -yhteisöllisesti. Kukin jäsen sai toistensa tietämättää sanan,  josta piti jatkaa lause tai kaksi eteenpäin. Ja tuostahan se yhteinen sävel muodostui….

Yhteinen sävel, oivallusten säkenöintiä, langatonta sähköä, mutta virtaa verkosta – mobiilisti. Ken tuolla sivukatuja hiipii, hän lentääkö tuolla ilman siipii, vai tiedon janoko menoa siivittää. Aika on taidetta, mihin se menee, aika on rahaa, se sävel soi ja se soi, se pedagoginen sävel soi… -Vaparetki

Mainokset

7 kommenttia

  1. Pertti said

    Yhteinen pedagoginen sävel on jo kantautunut virtuaalikoulupäivllä ympäri Suomen, vaparetken avulla se kantautuu ja kantautuu vielä hyvin monelle. Kaikki näimme, kuinka Akin otteesta säveleet syntyivät, ei mitään teostomaksuja, aidosti synnytettyjä säveliä ja säveliä.. Huomatkaa myös Annen runonlausunnan lahjat. Hyvin useat henkilöt osallistuivat runonkirjoitukseen, hvyä koko Heinola06

  2. Anne said

    Voi kiitos ryhmä kultainen. Ja sitten heti tärkeä lisätodistus: yksin ei synny, ei minkäänlaisen promoottorin voimin. Tarvitaan ryhmä ja kipinää, tarvitaan yhteistä säveltä. Eikä yleensä ole pahitteeksi, vaikka mukana on riitasointujakin tai epävireinen piano. Niitä vasten peilautuu oma suunta. Työyhteisöjen, työtoiminnan ja esimerkiksi opetustyön kehittämisessä tärkeää olisi uskaltaa etsiä ja kokeilla. Muistan, kun vähän epäröiden nimesin tätä blogia, sillä nimi on sadusta ja siinä on (älykästä) leikkiä mukana. Mietin, että tunnistaako ryhmä omaksi. Vaan ei huolta. Koko ryhmällä löytyy liikkumatilaa ajatuksissa. Juuri sen liian kireälle vedetyt työntekijät/opettajat – surullista kyllä – menettävät. Mitä enemmän pinnistelyä ja yritystä, sitä huonommat tulokset. Pientä pelleilyä, leikkiä, ilottelua – ja kuinka ollakkaan, luodaan myös uutta, ratkaistaan visaisia ongelmia ja opitaan. Kiitos meidän tiimille!! Ja tästä vielä jatketaan. Kunhan tiiviit työpäivät väljenevät, alkaa mobiili wiki kehittyä blogipoiminnoilla.

    Aiemmin laittamani kuva puhuu puolestaan tästä promoottori-yksin-ei-oo-mittään -asiasta.

  3. Anna Mari said

    Ryhmä on tunnistanut vaparetken omakseen ja elänyt todeksi yhdessä ajattelemisen ja tekemisen iloa ja voimaa. Kuinka löytää yhteinen pedagoginen sävel? Siinäpä pähkinää purtavaksi edelleen, niillekin, jotka eivät ole vaparetkellä mukana kulkeneet.

    Tilaa me tarvitsemme, ajatuksen liikkumavapautta, leikittelyä, keskeneräisyyden sallimista kaikissa kouluissa, virastoissa….

    Ja rohkeutta jakaa ajatuksiaan

    Odotin valtavaa vieraiden tulvaa virtuaalikoulupäivien jälkeen tänne meidän ihanaan blogiin, mutta eipä ole liian paljon vieraita käynyt.

  4. Pertti said

    Kyllä niitä vieraita blogiin saadaan. Itse en ole kovin täällä paikallisesti mainostanut, näytin kerran kuntayhtymän virtuaalitiimin kokouksessa. Uskon, että ensi viikolla meiltäpäin saattaa vierailijoita ilmaantua. Tästäkin huomaa, että meiltä puuttuu verkkokeskustelukulttuuri. Sen eteen joudumme vielä paljon tekemään töitä. Pitäisi perustaa pilottiryhmiä, joissa on eri koulujen opettajia. Ryhmä lähtisi systemaattisesti opettelemaan verkkotaitoja. Meillä on kaikenlaisia verkkovälineitä, joilla voidaan yhteisesti kehittää ja työskennellä. Välineitä ei käytetä. Myös opiskelijoille pitäsi verkko-oppimaan ohjausta antaa.
    Varmasti meistä jokainen kehittäjä on joutunut kokemaan sen, ettemme saa vastakaikua ainakaan lähipiirissä. Mobiilitiimiltä olen saanut viimeaikoina vastakaikua ja aikaisemmin oph:n kehittäjäporukalta, koordinaattoreilta ja muilta aktiivisilta toimijoilta. Omassa verkostossa olen myös saanut vastakaikua. Nyt kun alakohtaiset verkostot loppuvat, ovat uudet tuulet ja kehittämishaasteet edessä. Mahdollisuuksia on monia, mihin porukoihin kannattaa lyöttäytyä, kuka saa kehittäjän riveihinsä jne. On mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu

  5. Anne said

    Niinpä, yksin ajatellen löytää vain yhdenlaisia ajatuksia. Olen viime aikoina miettinyt tuota keskeneräisyyden sietämistä, josta Anna Mari puhui aikaisemmin. Se kynnys on ylitettävä. Jos ajattelemme ammattilaiseksi kasvamista nyt ja tulevaisuudessa, niin juuri tuo jakuva matkalla olo tiedoissa ja taidoissa on merkittävää. Pitäisi olla valmiutta avata omaa ajatteluaan toisille ja pitäisi olla valmiutta kehitellä ajatuksia toisten kanssa. Kuten tässä meidän blogissa on käynyt. Yksin ei pääse samalla tavalla eteenpäin eikä aina oivalla omiakaan ajatuksia, kun peili puuttuu. Pitää vähän heittäytyä ja uskaltaa. Ja verkkokeskustelu on erittäin hyvää valmennusta tähän taitoon. Eli rohkeasti mukaan!!

  6. Aki said

    Yhdessä ajatteleminen ja tekeminen tuovat aidon lisäarvon, jos yhteisö hyväksyy, että jokaisen panos on yhtä tärkeä, vaikka elämän roolit ovatkin erilaiset. Kun sietää itsessä keskeneräisyyttä, hyväksyy samalla helpommin toisten keskeneräisyyden. Tässä vaparetkessä verkko toimii oivana peilauskohteena keskeneräisille ajatuksille. Huomaamattaan luomme samalla uutta verkkokeskustelukulttuuria. Valo syttyy kirkkaammin…

  7. Anna Mari said

    Olemme varmasti kaikki kokekeneet, että vastakaikua ei aina tule…Ehkä olemme olleet verkko-opetuksen kehittäjinä aikaamme edellä. Vastakaikua minäkin olen sanut Pertin tavoin virtuaalikouluhankkeen verkostoista, erityisesti ammatillisen koulutuksen koordinaattoriporukalta. On muuten uskomaton porukka, maailman parhaita lajissaan, väittäisin. Usein melkein periksi antaneena tunsin voimaantuvani niissä verkostoissa! Ja nyt sitten tämä mobiilitiimi on voimaannuttanut niin, että luulen olevani Heikin virtuaalikoulupäivillä lanseeraamalla tasolla, josta ei enää ole paluuta…

    Teksi mieleni sanoa Silvian sanoin Teille vaparetkiläisille jokaiselle erikseen: ” Sä oot niin kiva, siks ku sä oot niin kiva”

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: