Vuorovaikutteisuus -oppimista edistävä tekijä

Pertti otti hyvin kantaa suljettujen oppimisympäristöjen rajallisuuteen sekä avoimien ympäristöjen, blogin ja wikin avoimuuteen. Pertti kirjoitti ” …Kaikilla välineillä voi oppia. Kysymys on siitä, miten taitavasti opettaja näitä osaa tuoda opetukseen ja millä tavalla opettaja roikkuu mukana oppimisprosessin aikana. On surullisia esimerkkejä verkkokursseista, joissa opettaja on alustalle tuodat runsaasti linkkejä, materiaaleja ja tehtäviä. Pariin kuukauteen opettajaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Vuorovaikutteisuutta ja ohjausta ei ole ollut….”

Mitkä ovat Sinun mietteesi suljetuista / avoimista ympäristöistä ? Miten vuorovaikutustapahtuma eroaa suljetussa / täysin avoimessa ympäristössä ? Mitä uhkia koet avoimessa ympäristössä ? Onko vuorovaikutteisuudella merkitystä oppimisessa? Mikä saa vuorovaikutuksen verkossa liikkeelle?

Mainokset

16 kommenttia

  1. Jori said

    Heips, taasen täältä ”naapurista” . Vuosien varrella ollaan kokeiltu niin msn-keskustelualueita, moodlea kuin nyt näitä blogejakin opetuksessa ja näin äkkisältä sanoisin, että blogien avoimuus viehättää. Olemme suorastaan vaatineet opiskelijoilta, että blogien pitää olla julkisia. Julkisuus on etuna jo yksistään siinä, ettei tarvitse muistaa läjäpäin salasanoja ja kunkin prosessi on avoin niin luokalle kuin muilekin alan opiskelijoille. Vuorovaikutteisuudella on suuri merkitys oppimisessa ja oman prosessin etenemisessä. Myös selvästikin on nähtävissä se kuinka oppijat panostavat enemmän kun saavat vastakaikua, kysymyksiä tai eri katsontakantoja muilta prosessiin osallistujilta ja toki myös ohjaajalta. Ja vuorovaikutteisuus on osa aitoa kiinnostusta, uteliaisuutta ja osallistumista – se tunne, että omat ajatukset ja mietteet ovat tärkeitä ja saa toisetkin syttymään ja innostumaan. Vuorovaikutteisuuden voipi saada verkossa liikkeelle asettamalla kysymyksiä toinen toisilleen niin kuin tässäkin tapauksessa. (Olisinkohan ollenkaan tarttunut onkeen, jollet olisi kysynyt) Sitten vielä mainospuhetta blogien puolesta … Blogin etuna on ehdottomasti moodleen verrattuna se, että jokainen voi räätälöidä siitä oman oloisensa, näköisensä ja muutoinkin se eräänlainen riippumattomuus kiehtoo. Uteliaisuus on muuten yksi kimmoke vuorovaikutuksen syntymiselle myös. – Tässä tämmöisiä hajatelmia näin joulunalla täältä eteläisiltä leveysasteilta

  2. Anna Mari said

    Mielenkiintoinen kysmys (ja mietteitä herättävä) on kysymys suljetuista / avoimista oppimisympäristöistä. Vielä joitakin hetkiä sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että varsinaisen oppimisprosessin tulisi tapahtua salasanojen takana, jotta turvallinen oppijayhteisö pääsisi muodostuman. (vaikka sisältöoppimateriaaleja ja opetustoteutuskuvauksia olen avoimiksi kuuluttanut jo pitkään…lempiaiheeni virtuaalikouluhankkeen alkumetreiltä. Tunnuslauseena silloin: Kun lusikalla antaa, niin kauhalla saa)

    Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että avoimet foorumit mahdollistavat huippu innostavien oppimisprosessien synnyn. Tämä vaatii uudenlaista kulttuuria. Taisin jo aikaisemmin jossakin yhteydessä kirjoittaa siitä, millaisen kynnyksen jouduin itse ylittämään, että uskaltauduin tänne kirjoittelemaan. Nyt olen kuitenkin mukana sellaisella oppimisretkellä, että enää ei ole paluuta.

    Mukavaa Toivo K., että olet lähtenyt yhteiseen pohdintaan mukaan. ja hienoa, että löytyy uusia opettajia, jotka lähtevät rohkeasti kokeilemaan uusia mahdollisuuksia myös toisen asteen opiskelijoiden oppimisprosesien tueksi.

    Tarvitaanko sitten suljettuja foorumeita? Jos käsiteltävät asiat ovat sellaisia, että niitä on turvallisempaa pohtia pienessä yhteisössä, ovat varmaan paikallaan? Pääasia, että tukevat oppimista.

    Ihanaa joululomaa…

  3. Aki said

    Jori kirjoitti: ” …vuorovaikutteisuus on osa aitoa kiinnostusta, uteliaisuutta ja osallistumista – se tunne, että omat ajatukset ja mietteet ovat tärkeitä ja saa toisetkin syttymään ja innostumaan…” Hieno huomio. Saada toisetkin syttymään ja innostumaan. Siinä pedagogiikan ytimiä. Kiinnostu ja innostu, jolloin imet tietoa sienen lailla. Vuorovaikutuksessa ymmärryksesi kasvaa ja tieto jalostuu ja syvenee. Useampi pää ajattelee laajemmasta näkökulmasta asioita kuin yksi pää. Vaikka peilaus eli ulkoistaminen selkentää omaa ajatusta, toisten ajatukset antavat yhteisen tunteen , että omillakin ajatuksilla on merkitystä, niitä luetaan ja kommentoidaan, myös ulkopuolisten kautta.

    Mielestäni blogit alkavat vasta elämään, jos ne saavat kommentteja ja ajatuksia erilaisilta ihmisiltä, oppijoilta. Tapahtuu ajatuksen jalostusta ja oppimista. Eläköön blogit, siis kommentoikaa niitä. Siitä se oppiminen alkaa, itse kullakin.

  4. Jori said

    Blogeihin voi saada myös todella intohimoisen ja syväluotaavan otteen ilman vuorovaikutteisuutta. Seuraan mielenkiinnosta joitakin blogeja, jotka liittyvät muotoiluun, kokeiluvuuteen ja kaikenmoiseen mitä visuaalisessa maailmassa tapahtuu. ( http://lamarica.blogspot.com) Ja poikkeuksetta näissä ei juurikaan kommentointeihin törmää, mutta aiheeseen intohimoisesti hurahtanut bloginpitäjä uskollisesti päivittää mitä herkullisimpia löytöjä jollei päivittäin niin ainakin viikottain. Silmiinpistävää on kylläkin verkostoituminen useampien aiheeseen liittyvien blogien kanssa. Tästä voisi päätellä myös blogien valtavan moninaisen maailman ja käyttötarkoitukset. Blogissa on siis imua, vaikkei vuorovaikutusta olisikaan. Esim. oman oppimisprosessin kuvauksen ja oman työskentelyn reflektoinnin välineenä blogi on jokseenkin helppo tapa työskennellä. löytöjen + kiinnostuksenkohteiden arkistona tai unelmapäiväkirjana, jolla kartoitetaan tulevaisuuden haaveita, ammatillisen suuntautuneisuuden viitoittajana tai itsenäisen työskentelyn areenana jne. jne. Tässä tällaisia havaintoja toiselta kantilta katsottuna

  5. Aki said

    Jori kirjoitti mm. ”…oman oppimisprosessin kuvauksen ja oman työskentelyn reflektoinnin välineenä blogi on jokseenkin helppo tapa työskennellä….kartoitetaan tulevaisuuden haaveita, ammatillisen suuntautuneisuuden viitoittajana tai itsenäisen työskentelyn areenana…Jorin kommentit pitää varmaan paikkaansa ja hän antoi bogin käytölle ainakin itselleni hienoja näkökulmia.
    Kuitenkin haluaisin tuoda esille blogin käyttöä syväoppimisen kannalta.Eikö syväoppiminen silti vaadi oman reflektoinnin lisäksi tiedon prosessointia, joka taas vaatii ulkoistamista ja fokusointia esim. keskustelun muodossa, jotta oma ajattelu saisi näkemyksiä, kommentteja siitä, että ajatus kulkee riittävän väljää reittiä pitkin, ts. niin että toisetkin ymmärtävät , mitä itse ajattelee. Ajatuksella, vieläkö ymmärrätte mitä ajan takaa, vai kuljenko yksin kärryjen kanssa….

  6. Jori said

    Edellisessä kommentissani ajattelin tuota blogien moninaisuutta. Tällä hetkellä ne toimivat pitkälti yksinpuhelun areenana ja kuvittelisin Akin tähtäävän siihen, että astuttaisiin askel eteenpäin ja saataisiin työskentelystä enemmän irti. Tammikuussa lähdemme kulttuurialalla kokeilemaan blogien opetuskäyttöä kolmen eri alan ryhmän kanssa ja niissä on nimenomaan tarkoituksena alarajat ylittävä vuorovaikutus, näkökulmien jako ja moninaisuus ja siten oman oppimisprosssin syväluotaus.

  7. Anne said

    Hellou, täällä eräs, joka ei jaksa joulusiivota, mutta virkistyy blogioppimisen äärellä sentään mieleltään 🙂 Ylläolevasta ensimmäisenä sanoisin, että oleellisinta on, mitä oppijan päässä tapahtuu ja melkein yhtä oleellista, mitä oppivassa yhteisössä tapahtuu.

    Voidaan keskustella hyvinkin oppineesti menemättä uuteen maailmaan ja voidaan keskustella näennäisen joutavanpäiväisiä valloittaen uusia maisemia. Tärkeää on se, mistä oppija lähtee liikkeelle ja mitä hän matkan varrella kohtaa. Tämän blogin nimi ei esimerkiksi ole sattumalta Vaparetki…

    Yksilö voi oppia lurkkimalla tai osallistumalla blogiin. Mutta blogista ei synny oppivaa yhteisöä ilman vuorovaikutusta. Mitä monimutkaisempia ovat tiedon kohteet, sitä merkittävämpää olisi oppia toimimaan oppivassa yhteisössä. Esimerkiksi yksinäisiä tutkijoita yliopistomaailmassa on enää harvassa. Lähes jokainen kuuluu johonkin tutkijaryhmään, koska siitä on paljon apua. Yhdessä olemme enemmän.

    Itselleni tämä Vaparetki on ensimmäinen vuorovaikutteinen blogi, ja tämä on sentään jo moneskymmenes blogi, jota olen rakennellut. Ero on huikea. Vaikka olen aika innostuneena pitänyt esim. Blogien opetuskäyttö ja Mediakasvatuksesta opettajille -blogeja, tunnelmani on lukijoista huolimatta tuuleen huutajan tunnelma. Ja ääni on enimmäkseen vain minulla. (Ääni viittaa dialogipedagogiikkaan.)

    Silti ylläolevassa keskustelussa molemmat kannat ovat oikein. On aina arvioitava tilanne, tarpeet ja tavoitteet. Blogi voi toimia monin tavoin eikä se ilmaisun areenana ole asia, jota voisi käsitellä yhtenä tapauksena.

    Jep, ajattelu virkistää, jospa jaksaisi jo tarttua lattialla lojuviin lehtiin ja tyhjentää astianpesukoneen… ajatus eläköön, jatketaan tätä!

  8. Anna Mari said

    Hello. Täällä toinen, joka ei meinaa jaksaa, eikä nauti joulusiivouksesta, mutta on kuitenki koko päivän tehnyt sitä…(nauttii kyllä siivouksen tuloksesta ja joulusta)

    Se on tosi mukavaa, että on tämä oppijayhteisö, jossa voi käydä virkistäytymässä vaikka siivoustohinoiden jälkeen. Anne kirjoitti osuvasti, että se on tosi oleellista mitä oppivassa yhteisössä tapahtuu. Jos on osallisena innostuneesa oppijayhteisössä, tapahtuu yksilön päässäkin ihmeitä. Vuorovaikutus auttaa omassa ajattelussa eteen päin.

    Tämä on minulle ensimmäinen blogi, jota olen aktiivisesti seurannut. Tämän jälkeen olen seurannut muitakin lurkkijana ja perustanutkin yhden. Sen olen huomannut, että vuorovaikutuksen synnyttäminen ei ole helppoa. Vaparetki on huikea! Ilman vuorovaikutusta, hurjan mielenkiintoista ajatusten ja ideoiden jakammista, en itse ehkä olisi jäänyt koukkuun tähän blogiin…

  9. Aki said

    Jori kuvitteli oikein kun totesi: ”.. tähdätään siihen, että astuttaisiin askel eteenpäin ja saataisiin työskentelystä enemmän irti.. Yeah! That´s the point. Blogit aktiiviseen käyttöön eli keskustelujen ja täsmäohjausten kautta syväoppimaan. Kuten Annen sanoi.”..oleellisinta on, mitä oppijan päässä tapahtuu ja melkein yhtä oleellista, mitä oppivassa yhteisössä tapahtuu…blogista ei synny oppivaa yhteisöä ilman vuorovaikutusta.. Aivan uskomattomia oivalluksia.
    Oppiva yhteisö. Sitä tämä maailma tällä hetkellä kaipaa. Mitä paremmin yhteisö oppii uusia toimintatapoja, sen vahvemmaksi yhteisön käden jälki näkyy globaalisti. Vai mitä mieltä olette?
    Nyt silittämään pukin vaatteet, pakkaamaan ja rauhoittumaan hyvän joulumusiikin pariin , sillä ilman perinteitä ja mielen rauhaa ei näitä ajatuksia pääse sormiin asti….

    Ps. Bloggailen seuraavaksi mobiilin avulla keskeltä suomalaista maaseutua, jos mobiiliverkko ja akku jaksavat kantaa viestiä eteenpäin. Niin ja lahjaksi toivoin langatonta sähköä, mutta pukilla on kuulemma muutakin tekemistä..Porsaita äidin oomme kaikki….

  10. Pertti said

    Vuorovaikutteisuus- oppimista edistävänä tekijänä teemaan tuli paljon hyviä kommentteja.
    Teeman alkuperäiset kysymykset olivat:
    Mitkä ovat Sinun mietteesi suljetuista / avoimista ympäristöistä ? Miten vuorovaikutustapahtuma eroaa suljetussa / täysin avoimessa ympäristössä ? Mitä uhkia koet avoimessa ympäristössä ? Onko vuorovaikutteisuudella merkitystä oppimisessa? Mikä saa vuorovaikutuksen verkossa liikkeelle?

    Kommenteissa todettiin, että vuorovaikutus on tärkeä, mutta sen synnyttäminen ei ole helppoa. Avoimet foorumit mahdollistavat huippu innostavien oppimisprosessien synnyn. Blogit alkavat vasta elämään, jos ne saavat kommentteja. Tällä hetkellä blogit valtaosin toimivat pitkälti yksinpuhelun areenana. Blogista ei synny oppivaa yhteisöä ilman vuorovaikutusta.

    Mitä käytännön keinoja on aikaansaada oppijayhteisön vuorovaikutus, siis viimeinen kysymys uudestaan. Kommenteissa tuli esille, että kulttuurialalla kokeilaan blogien opetuskäyttöä kolmen eri alan ryhmän kanssa ja niissä on nimenomaan tarkoituksena alarajat ylittävä vuorovaikutus. Eri alojen ja oppilaitosten opettajien tulisikin muodostaa opiskelijoista oppijayhteisöjä, joissa vuorovaikutustaitoja kehitetään. Tällöin tarvitaan avoimia oppimisympäristöjä, jotka on helppo ottaa käyttöön. Oppijayhteisön opiskelua ei tarvitse kenenkään moodlessa pyörittää eikä tarvitse jaella eri opiskelijoille salasanoja. Kuinka paljon vuorovaikutuksesta joudutaan tinkimään siirryttäessä moodelsta esim. blogien käyttöön. Voidaanko vuorovaikutusta kenties parantaa. Siis vielä, miten vuorovaikutustapahtuma eroaa suljetussa / täysin avoimessa ympäristössä ? Vaikuttaa tekninen ympäristö, minkä verran ja mihin suuntaan?

  11. Jori said

    Nyt on joulusiivot tehty ja voi taasen hitusen istahtaa blogin ääreen. Tuohon Pertin uudelleen nostamaan alkuasetteluun. Väittäisin, että siirryttäessä moodlesta blogiin ei jouduta mistään tinkimään vaan tilalle tulee uusia lisäarvoja kuten yksilöllisyys, vahvempi omistajuus, ja eräänlainen vapaus ja yllätyksellisyys. Blogissa on aistittavissa voimakkaammin läsnäolo, omaehtoisuus ja jonkinsortin rentous / vapautuneisuus. Blogin voit rakentaa lähes sellaiseksi kuin haluat ja blogi on oma. Kun taas moodle on enemmän ulkoapäin asetettu, jotenkin tehdympi ja valmiiksi mietitympi. Ja näistä syistä johtuen luulen, että blogiin on helpompi heittäytyä mukaan, ihmetellä, olla utelias ja voi tuoda raakileempia kommenttejä kuin moodleen. Ja nämä raakileet voivat avata yllättäviä ja uusia näkökulmia, joita ei ehkä olisi tarkkaan harkinten heittänyt. Marmelaadikuulien väristä ja herkullista joulua

  12. Anne said

    Täällä lanttulaatikon ja pipareitten paistamisen välillä selkää lepuutellessa: muistellaan, mitä Aki otti esille ensimmäisellä koulutusjaksolla: tunteet oppimisessa! Henkilökohtaisempi ja toisaalta yhteisöllisempi blogi(wiki) systeemi tuo miellyttäviä fiiliksiä. Kuka hullu muuten roikkuisi täällä jouluaatonaattona? Blogi on nopea, pari minuuttia ja ajatus on taas toisten silmissä. Voi mietiskellä hitaasti ja heittää kommentit kehiin eli kuten Jori sanoi: raakileempina, jopa marmeladikuulanvihreinä. Sitten vain kaikki liikaa suklaata syömään, niin maistuu joulu- ja/tai tapaninpäivänä ulkoilma ja lenkkipolku. Meilläkin jäi aattosaunasta unnit, kun järvi jäätyi viime yönä (joki on sula). 🙂

  13. Anna Mari said

    Koti alkaa olla joulukunnossa. Monenlaisen aherruksen päätteeksi mukava tulla tänne blogiin kokemaan miellyttäviä fiiliksiä.

    Pertti kyseli: Mitä käytännön keinoja on aikaansaada oppijayhteisön vuorovaikutus? Mitä ilmeisemmin tunneilmastolla on merkityksensä. Jos saadaan synytettyä oppimisen innostus. Oppimisesta innostuneiden ihmisten kesken syntyy vuorovaikutusta. Jos ajatuksilleen saa vastakaikua, miksei jakaisi ajatuksiaan. Innostukseen sisältyy aimo annos luottamusta, että keskeneräisiäkin ajatuksia voi heittää kehiin. Peräänkuulutan edelleen (pedagogista)rakkautta opetuksen ja oppimisen perusvoimana. Myös aidon vuorovaikutuksen.

    Sopivat kysymykset herättävät ajatuksia ja innostavat kommentoimaan. Ja blogissa yllätyksellisyys. Mitä kaikkea kivaa joku on taas keksinytkään…

    Milenkiinnolla odottelemme millaisella langattomalla sähköllä Aki pääsee jostain maaseudunjeerasta blogiin kirjoittelemaan, ubiikkiteknologiaa vai?

  14. Anne said

    Hauskaa seurata jouluvalmisteluitten etenemistä ja pedagogisia ajatuksia. Eräs dialogin viriämisen ehto tekstikeskusteluissa on (kun ei katse ja nyökyttely tavoita) viittaaminen. Jos joku ryhtyy analysoimaan tätä blogia äänien ja liitosten näkökulmasta, löytää paljon toisen äänen esiin nostamista. Anna Mari otti esille kysymykset (ja aihetta on käsitelty jo aiemmin). Ne ovatkin eräänlaista liimaa verkkokeskustelussa. Kun kysyn, toinen/toiset vastaavat ja meidän ajatuksemme liittyvät jollakin tavalla yhteen. Usein kysyjä reagoi valppaasti saamiinsa vastauksiin.

    Mutta siis, kysymisen ohella siteeraaminen on tehokas tapa tuoda vuoro-vaikutus näkyväksi verkossa.

    Ja sitten torttujen pariin (piparitytö, pojat ja possut pellillä ojennuksessa), että saan kinkun uuniin ja sitten kinkkua paistellessa saattaa sitten vielä syntyä uusia ajatuksia… tai vanhoja lämmitettyjä.

  15. Aki Heino mobiilisti said

    Nyt sana ubiikki saa lihaa jalkojensa alle. Joulu on valmis, kuuntelen odotellessani saunaan pääsyä Jorma Hynnisen joululauluja. Valmistaudun poistamaan vanhat jämät järven kylmään veteen. Syökää nauttien juhlaruokaa…tunteella.. Nokia 9300 lopettaa tältä erää keskeltä korpean

  16. Heikki said

    Nyt jo tässä vuodessa, eli kaikille hyvää alkanutta …7.
    Vuorovaikutteisuus oppimisessa on keskeistä, ja sen näkyvyys synnyttää parhaimmillaan hienoja dialogimaisia oppimisprosesseja, joihin voi myöhemmin palata niiden ollessa blogeissa ja wikeissä (alustoilla olevat elävät aikansa ja jäävät). Ohjaajat ovat keskeisessä roolissa siitä, mitä ja minkälaista vuorovaikutusta tapahtuu eri oppimisprosesseissa ja mitä niistä halutaan näkyviin. Pienin askelin, sopivin syöttein, eri tavoittein.

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: