Aineistoa on – mutta oppiiko sillä?

Avoimissa verkoissa liikkuvat tietävät, että valmista aineistoa löytyy joka lähtöön. Mutta mikä on oppimisen ydintä? Sekö, että saa tietoa. No joo. Mutta saako ihminen tiedon omakseen imemällä aineistoa? Kai, jos on oikein innostunut ja erityisen motivoitunut, tämä onnistuukin ihan itsekseen. Mutta toisaalta yksin aineistoa imuroimalla, ei tieto jalostu. Ja yksinäinen seikkailija ei välttämättä saa riittävän laajakatseista ja kriittistä kuvaa opiskelemastaan.

Oleellista on vuorovaikutus. Oppiminen on hyvin paljon sitä. Ja opitun sisäistäminen omaksi pääomaksi vaatii sitä. Siksi olen itse huoletta julkaissut avoimesti verkossa kaikki oppimateriaalini. Jos joku oppii niistä jotain, se ei ole minulta pois. Hyvin harva oppii merkityksellisellä, kiinnostavalla ja motivoivalla tavalla ilman vuorovaikutusta. Se on se, mitä meidän pitää oppia tarjoamaan verkkovälitteisesti ja juuri sen nämä sosiaalisen webin välineet mahdollistavat hienolla tavalla.

Advertisements

8 kommenttia

  1. Heikki said

    Tämä sosiaalinen webbi ei sulje ketään ulkopuolelle vaan kaikilla on tasapuolisesti mahdollisuudet osallistua ilman mitään rajoitteita ja sen yhteisöllinen verkko-oppiminen on jo osoittanutkin. Kaikesta nettierämaahan kirjoitetusta ja muusta materiaalista tiedon poimiminen ja prosessoiminen on yksinäiselle c/p toimintaa, mutta jos annamme ajatuksen/tiedon niin saamme useita takaisin (http://verkkopaula.wikispaces.com/) -kurssilla mukanaolevein oppijoiden dialogeissakin ilmenneitä ajatuksia mukaillen.

    Tulevaisuuden tekeminen on haastavaa! Opettajien on on itse heittäydyttävä ja haettava avoimesta – tai ylipäätään verkko-oppimisesta kokemuksia – oppimisen ja ohjaamisen taitoja. Open source – avoimuuden periaatteella et ole yksin!

  2. Anna Mari said

    Ihanan kutkuttava otsikko tällä keskustelulla.

    Aika usein verkko-opetuksen kehittämisessä huokaillaan sisältöaineistojen perään ja huolestutaan: olemme jääneet jälkeen, meillä ei ole sisältöjä, pitäisi panostaa sisällöntuotantoon.

    Mutta jos se riittäisi, että aineistoja on, olisivat kirjastot jo aikoja sitten ratkaiseet oppimisen ongelmat. Aineistoja on, informaatiota on, mutta aineistot eivät siirry oppimisksi noin vain.

    Anne kysyi osuvasti: saako ihminen tiedon omakseen imemällä aineistoa? Varmasti tietoaineksen pänttäystä, aineistojen läpikäyntiäkin tarvitaan, mutta oppimista syntyy prosessoimalla ja kaikkein parasta ja jalostunutta tietoa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

    Ja siinä vuorovaikutuksessa syntyy myös aineistoja. Jos oppija on aineistojen kuluttajan sijaa itse aktiivinen tuottaja, ollaan kai jo askeleen edellä opetus/oppimisprosessien kehittämisessä.

  3. Aki said

    Anna Mari kirjoitti mm. ”Aineistoja on, informaatiota on, mutta aineistot eivät siirry oppimiseksi noin vain.” Liikumme tässä keskustelussa verkko-opetuksen ydinasioissa, niissä kaikkein suurimmissa kysymyksissä eli miten pedagogisesti ratkaistaan oppijan ymmärrykseen vaikuttaminen . Miten lisätään oppijan vuorovaikutustaitoja ja miten helpotetaan oppijan ajattelutavan muutosta ? Mitä keinoja meillä on käytettävissämme, mitä opetusmenetelmiä meidän tulisi muuttaa , mitä välillisiä valmiuksia meiltä vaaditaan? Totean vain, että paljon työtä ja uusia oivalluksia tarvitaan, jotta saamme riittävästi kokemusta oppijan ymmärrykseen vaikuttamisesta ja oppivan yhteisön sisäisestä toiminnosta. Aikaa tullaan tarvitsemaan enemmän ja enemmän uuden ajattelutavan ”pureskeluun”. Lisäksi tiedon hyödyntäminen käytäntöön vaatii vastaavasti oman aikansa mm. motoriikan ja käden taidon osalta.

  4. Pertti said

    Aki totesi:” Miten lisätään oppijan vuorovaikutustaitoja ja miten helpotetaan oppijan ajattelutavan muutosta ? Mitä keinoja meillä on käytettävissämme, mitä opetusmenetelmiä meidän tulisi muuttaa , mitä välillisiä valmiuksia meiltä vaaditaan?
    Tässä on selviä kysymyksiä. Eikun vastaamaan. Vuorovaikutustaitoja voidaan lisätä, kun oppijat saatetaan vuorovaikutustilanteisiin niin verkossa kuin muutenkin. Saihan Anne meidät tämän blogin avulla vuorovaikutukseen. Oppilaitoksen sisällä oppijat vuorovaikutukseen, oppilaitosten välillä oppijat vuorovaikutukseen. Vuorovaikutusvälineitä ja tapoja löytyy. Tästä seuraa, että opettajilta vaaditaan aivan erilaisia taitoja kuin ennen. Näitäkin voidaan pohtia, millaisia taitoja. Ajattelutavasta voisin sanoa, että eri oppilaitoksissa opettajat ja opiskelijat ajattelevat esim. verkko-opetuksesta eri lailla. Tiedon, näkemyksen ja kokemuksen myötä ajattelutapa muuttuu. Ihmisille täytyy saada tietoa, näkemystä ja kokemusta. Tätä työtä on tehty ja tehdään, kuitenkin hyvin vähällä resurssilla verrattuna muihin kehittämishankkeisiin. Toisaalta rahalla ei kaikkea ratkaista. Innostusta tarvitaan.

  5. Anna Mari said

    Jipi jai jee!
    Vaikka raharesurssit ovat tosiaankin olleet pienen pienet tämän alueen kehittämishankkeissa, on se mainiota, että innostusta on saatu syntymään. Se on siis hurjan mainio juttu!

    Pertti kirjoitti: ”Tiedon, näkemyksen ja kokemuksen myötä ajattelutapa muuttuu.” Tämän muutoksen edistäminen vaatii sitkeyttä. Niin monta kertaa on tullut vastaan tilanteita, joissa olisi voinut antaa periksi. Mutta periksi ei ole annettu. Ja kyllä on opittu. Kiitos teille kehittäjähelmet. Nyt kun hankeverkostotapaamisten aika alkaa olla ohi, on hienoa käydä voimaantumassa täällä vaparetkessä.

    Ja keksiä uusia metkuja:) Pertti kirjoitti myös: ”Opettajlta vaaditaan aivan uudenlaisia taitoja” ja niin vaditaan myös oppijoilta. Itse olen sen ihan henkilökohtaisesti joutunut toteamaan.

  6. Aki said

    Monet oppijat ovat joutuneet vuorovaikutustilanteeseen verkko-opetuksen aikana. Melkein yhtä monet ovat jättäneet käyttämättä vuorovaikutustilanteen tai ovat osallistuneet keskusteluun hyvin pinnallisesti. Miksi? Väittäisin , että vuorovaikutustilannetta ei ole aiemmin harjoiteltu pitkässä kouluputkessa, vain vapaa-aikana pinnallisesti mesessä !. Nyt olisi aika laittaa niin peruskoulussa kuin toisella asteella opettajat (heistä mm.äidinkielen opettajat ) opastamaan ja harjoituttamaan keskustelun kulkua verkossa. Niin ja sitä, miten keskustelua voidaan ylläpitää ja syventää kysymyksin. Saataisiin voimakkaampi keskustelukulttuuri tuleville ”asiantuntijoille” ja saataisiin oppivan yhteisön luomat innovaatiot hyötykäyttöön. Mitä mieltä olet vuorovaikutuksen harjoittelusta esim.verkon välityksellä ? Onko sitä tällä hetkellä riittävästi ?

  7. Pertti said

    Minulla on viimeaikaiset kokemukset kolmen eri oppilaitoksen opiskelijoista. Kokkolan ammattiopistossa on verkkokulttuuri kehittynyt vuosien saatossa ja se näkyy jo tekniikan opiskelijoidenkin verkkokeskustelussa ja siinä, että opiskelijat ovat tottuneet oppimisalustalla yleisesti ottaen työskentelemään, eli vastailevat tehtäviin työssäoppimisen aikana ja osallistuvat myös keskustelualueella keskusteluun. Nivalan ammattiopiston talotekniikka tulee hyvänä kakkosena, meidän verkkokulttuuri koko ammattiopistoa ajatellen on vielä alkumetreillä. Kolmannelle sijalle tässä vertailussa tuli Oulun ammattiopiston talotekniikka. Väittäisin, että suurimmalla osalla ammattiopistoista ei tekniikan alalla ole verkko-opetusta pätkän vertaa ja ei ole myöskään vuorovaikutustilanteita verkossa eikä paljon muutenkaan. Pienillä virtuaalikoulurahoilla on saatu pieni nytkäys, suuremmilla rahoilla saataisiin suurempi nytkäys. Näyttää siltä, että tämäkin asia tietoyhteiskunnan kehityksessä ottaa aikaa 15 vuotta, niinkuin sähköpostin käyttöönottokin. Tämän kevään kuluessa Nivalan ammattiopistossa ja kuntayhtymän muissakin ammattiopistoissa tehdään verkko-opetuksen toteuttamissuunnitelma, jonka avulla pyritään verkkokulttuuria kehittämään. Työpaikkaohjaajakoulutuksessa huomattiin, että olisi ollut järkevää kouluttaa heti alusta lähtien meidän omia oppilaita työpaikkaohjaajiksi. Yrityksistä on huomattavasti vaikeampi saada niitä koulutukseen. Tämä sovellettuna verkko-opetukseen tarkoittaa sitä, että kannattaa luoda laajalla rintamalla verkko-opetustaidot, joka käsittää myös verkossa asioinnin ja tietoturvallisuusasiat eli verkkokulttuurin. Nämä oppijat ovat muutaman vuoden päästä aikuisopiskelijoita, joille on paljon helpompi järjestää täydennyskoulutsta esim. verkon avulla

  8. Aki said

    Anna Mari toi esille oivan huomion: ”Niin monta kertaa on tullut vastaan tilanteita, joissa olisi voinut antaa periksi. Mutta periksi ei ole annettu. Ja kyllä on opittu.” Siis suomalaista S I S U A ! Sillä kyllä pärjää, kun sen kaivaa esille. Sisussa itselleni tulee mieleen mm. pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus.
    Sisua tarvitsevat niin opettajat kuin oppijat. Johtoa unohtamatta. Nykyajan hektisyys tuo mukanaan ilmiön: Pysyt kelkassa , jos suoriudut nopeasti. Tarttuuko mukaan liian paljon epäolennaista tietoa ? On helppoa etsiä, leikkata, liimata ja tulostaa. Pysyt kelkassa, olet suoriutunut!
    Kulkeeko pääkoppa mukana? Kehittyykö ammatillinen motoriikka ja ymmärrys riittävästi ? Pohditaanko laaja-alaisesti eri näkökulmista, vai mennäänkö siitä, missä aita on matalin? Siinäpä vanhoilla työkaluilla varustetuilla johtajilla ja opettajilla haastetta. Ainakin verkossa….

RSS feed for comments on this post

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: